United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
UKKO. Sinäkö minun kummipoikani? JUHANI. Minä ja nämät kuusi veljestäni tässä. Sentähden: tulkaat kestiin, kummi. UKKO. Suus kiinni! minä en ole sinun kummis. JUHANI. Olette juuri vissiin. UKKO. Minä en ole sinun kummis, en! JUHANI. Juuri vissiin. UKKO. Suus kiinni, sanon minä. JUHANI. Juuri vissiin, ellei Männistönmuori ole valehdellut. UKKO. Kuka?
Onkaan se isä tuonut Armaankin mukanaan...? Mitenkään ne ovat päässeet...? Ja se miellytti Elsaa. Hänen mielestään ei sieltä voinut hypätäkään niin korkealta. Vissiin siellä on tikapuut ... kultaiset tikapuut... Elsa muisti kuulleensa Jaakopista, joka näki tikapuut taivaasta ja enkeleitä kulkevan ylös ja alas... Mistähän kohti ne ovat, ovatkaan kaukana tästä...?
Siinä olet oikeassa, Mikko. TOPRA-HEIKKI. Sillä elää! Minä sanon, että sillä elää! Annan palttua koko maailmalle enkä välitä mistään muusta kuin sinusta, Matlena. »Pidän, pidän pidän!» Niin, sanopas se vielä kerran, Matlena. Yhden ainoan kerran vaan. Kuiskase tuohon korvaan. MATLENA. Sinä olet hassu. Ihan vissiin sinä olet hassu. TOPRA-HEIKKI. Olenko minä? Niin, ehkä olen, ehkä tosiaankin olen.
TUOMAS. En vissiin päätä kuinka on, mutta kaikki mitä Simeoni on nähnyt, on kenties kotoisin pohmeloisen aivosta vaan. JUHANI. Mitäs puhut, mies? Teetkö tyhjäksi taivaan tärkeää tointa? TIMO.
Kyllä vissiin, vakuutti isäntä. No, mitä ihmeitä lieneekään tekeillä, päivitteli emäntä. Se rikas herra on vissiin heittänyt silmänsä Mariin, niin minä luulen, lausui varmuudella Priskin Liisa. Minä tiedän, mitä minä tiedän, pakisi kuppari-Kaisa salaperäisesti ovensuusta, jossa hän söi osaansa kädestään. Ja vielä enemmän keskusteltiin sinne tänne herrasta, joka Marin perustusta oli kysynyt.
Kiitos, kiitos... Mutta jokos siellä on miehiä metsään lähtemään?" "Jo aikoja sitten. Jo kuutta käydessä tulivat." "Hm ... vai jo kuutta käydessä. Mitä ne ovat tehneet?" "Laania laskeneet, mikä parasta olisi osannut, ja mittatikkuja ovat viroikseen vuoleskelleet, että niitä vissiin on kolmille vitjoille." "Ja tuskin yhtään oikeaa kalua, niinkuin meillä pruukataan."
Kinturin Janne, torppari, yhdeksän lapsen isä heitti tiskille kokonaisen tappovasikan sekä kolme kiloa torpan parhainta kirnuvoita. Sitten asettui nojalleen tiskiä vasten, ja paljon merkitsevällä, kunnioittavalla ja kohteliaalla kuiskauksella kysyi olisiko myydä hiirenloukkuja? No mikäs nyt? Syövätkö hiiret viljaa? Ei taida Kinturin viljat enää laariin mahtuakaan? Täytyy vissiin säkeissä pitää?
Ludvig XIII oli jo tarttunut kädellään oven lukkoon; vaan melusta, jota syntyi herra de Tréville'n astuessa sisään, hän pyörähti takaisin. Tulette parhaasen aikaan, herra, sanoi kuningas, joka, kun hänen kiihkonsa oli noussut vissiin määrään, ei voinut teeskennellä, minä olen saanut kuulla kauniita asioita teidän muskettisotureistanne.
Hänen mielestänsä oli varsin kummallista, ettei Varpulan isäntä edes nauranut hänen miehuullisuudelleen... Ei vain puoletkaan uskaltaisi ruumiin kanssa elää niinkuin hän, sen hän vissiin tiesi! Ja siksipä isäntä pitikin niin hyvästi, kun hän oli niin säälimätön ja pelkäämätön käsittelemään ruumiita, joita kopukasta sai korjata joka päivä...
KALLE. Niin, minä näin unta, että seisoit tässä minun edessäni. Ihka elävänä, kuin tuossa nyt, ja niin iloisena ja säteilevänä. Ja sitten sinä suutelit minua. TYYNE. Nyt sinä narraat! KALLE. En jumaliste, aivan vissiin! Ja sitten sinä puhuit minulle niin kauniisti. TYYNE. Mitä minä sitten puhuin?