Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
MARIA. Niin, oikein ilkeän rumasti, aivan niinkuin sunnuntaikoulun opettajalla. Olen kulkenut niinkuin murhamies hänen kintereillään. Hän noudattaa jokaista kohtaa siinä kirjeessä, jonka viskasin maahan hänen syötikseen; hän hymyilee niin, että kasvoissa on enemmän piiruja kuin siinä suuressa maailmankartassa, johon Intiatkin on otettu.
Häntä ovat pyytäneet viipymään huomiseen ja pitämään jumalanpalvelusta Lieksan kentällä. Sielläkö kentällä, jonka luota ukko löysi sen majurin kultarahan? kysäisi Annaliisa. Saatuaan myöntävän vastauksen juoksi tyttö Pentin luo ja katsoi häntä rukoilevasti silmiin. Näytäpä sitä, Pentti, sanoi hän. Ei se ole minulla enää. Minä viskasin sen tuleen, kun poltin risuja Sormulan pellolla.
"Oli juuri kuin joku tauti minussa," lopetti hän, "tuo Tommia alituisesti ajatteleminen, mutta usko minua, jo viimeisessä keskustelussamme ja silloin, kun viskasin ketjuni hänen eteensä, tunsin sydämessäni olevani ijäksi hänestä eroitettuna, tunsin, että jok'ainoa side välillämme oli ainiaaksi katkaistu.
Ei Stanleyn parannuskeino: Go on! mars eteenpäin! Lähden ulos.» Viskasin kynän luotani ja menin kävelylle. Tunsin itseni heti virkeämmäksi. Oli äskettäin sataa ropsahdellut muutaman minuutin ajan ensi kerran kuukausimääriin ja ilma oli puhdasta. Iänikuinen pöly oli hävinnyt. Astelin ajatuksissani, ilman mitään määrää.
Ja kun minä sen muistan, muistan samalla, että vedin veneen maihin ja viskasin veden pois ja solmisin nuoran paaluun. Astun tupaan. Vaimoni vielä valvoo ja lukee. Missä olet ollut näin kauan? Tuolla vain. Saitko mitään? Sain vähän. Lumous on poissa. Mutta minä tiedän, että se huomenna palaa.
ESKO. Sitä sinun ei tarvitse, vaan sano, että läksimme Karrista vähän ennen kuin minä ruokapöydän nuriin viskasin. MIKKO. Ole sitten olevanas äitis ja kysy minulta milloin jätimme Karrin. ESKO. Mikko Vilkastus, koska läksit poikani, Eskon, kanssa Karrista? MIKKO. Me läksimme vähän ennen kuin Esko ruokapöydän nuriin viskasi. ESKO. Mikko, tässä ei ole pilkan paikka.
Lapsesi löysin minä kätkyeessä jääkappaleelta Isonkosken luona viime vuonna joulunaattona hämärissä. Kätkyeen viskasin pois, mutta lapsen kannoin povellani kotiini, siitä lähtein on se ollut minun luonani ja nyt tänäpänä tuon sen sinulle, ja tuossa se seisoo, niin totta kuin Jumala minua viimeisellä hetkelläni auttakoon!"
Nuuskan viskasin pihalle, ja rasian lahjoitin eräälle ystävälle. BLOM. Se oli huono keino. Vähitellen sinun olisi pitänyt siitä luopua, vähitellen. Saatpa nähdä, sinä vielä kerran aloitat uudestaan! Saatpa nähdä! VILHO. Siitä ei ole pelkoa. Enhän sitä enää haluakaan. BLOM. Joutavia! Kyllä sinun välistä vieläkin tekee mielesi nuuskaa. VILHO. No, kyllä tosin.
Jo ensi päivänä pyysin, että annettaisiin Uusi Testamentti lukeakseni. Sen sijaan tuotiin minulle pieni kirja "Vankiraukoille". Vilkaisin sitä ja viskasin inholla kesken lukematta luotani. Ainoastaan vangit näytti tekijä lukevan viheliäisiksi syntisiksi. Ainoastaan he olivat tuo maailman hylkyjoukko ja raukkakunta.
MILLER. Viimeistä Mitä? Tämähän on oikeuden protokolla. Näyttää siltä kun te olisitte ollut, kuinka minä sanoisin? tappelussa. Viskasin ulos kaksi humalaista miestä, jotka yöllä tunkeutuivat laitoksen naispuolelle, ja toinen niistä silloin taittoi jalkansa, josta hän veti minut oikeuteen. Mutta minä voitin jutun. MILLER. Mutta tämähän oli hyvin epänaisellista
Päivän Sana
Muut Etsivät