Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
WILLE. Vai niin. Jos saavat vielä tolkun. Minne panit sen? KALLE. Tuonne viskasin. WILLE. Viskasit? Oletko hullu! Minne? KALLE. En minä tiedä. WILLE. Mikä sinua vaivaa? Saitko selkääsi. KALLE. Anna minun olla. WILLE. Kas vaan. Minne viskasit? Kas! Olet sinäkin. Tule pois, älä huoli. Mennään torille omenia ostamaan. Kuuletko? Tule. KALLE. En tule. WILLE. Kas, kas.
Tulee sulho, tuokoon lämpöäkin. ELVIRA. Hyi, kuinka katala mies sinä kumminkin olet. Etkös muista viime kerralla kun hän tarjosi sinulle satamarkkasta, mitä teit? TEOFILUS. Viskasin sen laattialle. Sen tein ja niin tekisin nytkin aivan samalla tavalla. ELVIRA. Kaunis kunnia! Kaunis appi-isä! TEOFILUS. Eikö hän ole jo yllinkyllin Stellalle lahjoittanut kaikenlaista?
Jos te olette tuhlannut taipumuksesta, niin olen minä tehnyt sitä periaatteellisista syistä; siinä kohden ei meillä ole mitään, josta voisimme toisiamme syyttää. Mutta kulta, minkä minä viskasin pois, oli omaani.
Sen sanon teidän armollenne, että olin tyhmä kuin bosnialainen, kun viskasin sen pois; mutta sen huomasin vasta jäljestäpäin. Minun olisi pitänyt kätkeä se takkini alle, niin olisin tullut haavoittumattomaksi; ja se, joka oli sen pudottanut, olisi ollut pakotettu tulemaan luokseni ja pyytämään sitä takaisin. Silloin olisin saattanut ehtoni sanella, teidän armonne, vaikka olisin kruunua pyytänyt.
Siitä kätköstä otti hän esiin tuon pienen paperikäärön, sovitti laudanpätkän paikoilleen sammutti kynttilät ja käveli suoraan minun syliini seisoessani häntä odottamassa ikkunan edessä. "Hän on paljoa kiukkuisempi kuin olin luullutkaan, tuo herra Josef. Hän syöksyi päälleni veitsi pystyssä, kaksi kertaa viskasin hänet maahan ja sain naarmun sormiini ennenkuin saatoin hänet hillitä.
Minä en niitä ottanut suuresta kasasta, vaan ne olivat ainuvia laatuaan. Minä sen pikkuliinan tunsin heti ensimäisellä silmäyksellä eilen. VARJAKKA. Minä luulin, että se on sen mamsellin. JUNKKA. Mitä sinä sieltä haet? VARJAKKA. Minä viskasin sen tänne. Ei sitä näy enää. JUNKKA. Onko teillä Eevan kanssa ollut kohtaus? VARJAKKA. On. JUNKKA. Miten se päättyi? VARJAKKA. Eeva rakastaa toista.
Kiireesti pistin käteni taskuun, vilkaisin ympärilleni, tarkasteleeko minua kukaan, ja viskasin käsikirjoitukseni tuleen, sillä voittolaulut vihollisen vankeudessa, laulut täynnä pilkkaa ja ylenkatsetta Napoleonia ja hänen sotalaumojansa vastaan, sellaiset laulut olisivat pian saattaneet tehdä minut päätäni lyhemmäksi.
Vihdoin jatkoi murheellinen nainen: Jumala ei sallinut minun kuolla, sentähden virkosin ennenkuin savu tukehutti minut ja sieppasin ainoan lapsen, jonka sain käsiini. Se oli Attila ja hänet viskasin ulos akkunasta. Yksi kasakka aikoi syöstä minut takasin tuleen, mutta toinen veti minut ulos. Yö oli kylmä, ja mökkiin paloivat sinne jääneet lapseni, mutta silloin en sitä paljon tajunnut.
Sen jälkeen alkoi kiivas ja intoileva kilpajuoksu pyhyyden tiellä. Sisällinen kirkkaus pyrki ulkomenoissa ilmestymään, Jumala tahtoi tulla lihaksi. Kun veljet ja sisaret, Henrik Renqvistin oppia seuraten, eivät polttaneet tupakkaa, niin viskasin minäkin kiivaasti pitkä- ja lyhytvartiset piippuni ynnä muutaman naulan vinterskaa palavaan pätsiin.
Sillä jo sisään tultuani selitin täti Smarinille että olin tullut vain vaihtamaan uudet jalkineet, kun olin menettänyt toisen kenkäni menetin sen hevosella kotia ajaessani, viskasin kadulle, etten voinut palata juhlaan, jo käskettyäni ajajan kääntyä takaisin: Niin kuin näet, minä olen heikko, hyvin heikko. Usko minua, Lauri rakas, elä tule!» Esteri lopetti siihen.
Päivän Sana
Muut Etsivät