Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Ilveilijäksi ulkolais-asioimiston isäntä pian osoittausi itsekin: tuokiossa avasi hän pitkän englantilaisen takkinsa ja viskasi sen pois samoin kuin liivinsäkin, jonka alta paljastui toinen monivärinen kuin sirkusratsastajilla; sitten kiersi hän kaulastansa vähintäin kymmenen metriä valkeaa musliiniliinaa, joka muodosti hänen omituisesti kyhätyn pappismaisen kaulaliinansa, ja irroitti lopuksi vyötäisiltänsä useita pitkiä villakääreitä, kunnes tuosta lihavasta, pyyleästä ja luonnottomasti paisuneesta olennosta, jonka alinomaa nähtiin pääkaupungin ainoassa englantilaisessa »cabissa» ajelevan katuja pitkin, jäi jäljelle vain pieni, hoikka ja laiha mies, niin rutilaiha kuin mikäkin keritty rullanketrä tai pahin parisilainen renttu, niin kurttuinen, ryttyinen ja korventunut kuin olisi hän vasta pelastunut palavasta pätsistä.
»Mikäs pitkä tämä on, pari tuntia asemalle!» viskasi Keskitalo. »No no», nauroi toinen. »Ihmettelen minä sentään minkätähden te sinne maailman taakse viitsitte muuttaa.» »Minkäkö tähden?» nauroi Keskitalo. Hän osotteli vilkkaasti kädellään: »Kaksi tämmöistä vahvaa äijää täällä ja kaksi tuommoista turpeenpuskijaa tuolla pieniksi ne käypi paikat meille Hämeessä!»
Kuvernyöri kuulu herra Katsoi kirjan kansselissa, Kohta Jussille julisti: »Tämä on kelmin kirjoittama! Oisit saatava sakolle, Veettävä rahaverolle!» Sitten viskasi vihassa, Laittoi kirjan kansselista, Sanoi selvillä sanoilla: »Ulos astu kansselista, Käy kotihin kiirehesti, Eläkä eneä etsi Kelmilöitä kaupungista.» Jussi huono huokaiseksen, Mies parka pahoilla mielin Alkoi astua kotihin.
Oli juurikuin täytyi hänen johonkuhun vihansa puskea. Hän viskasi Petterin maahan, kuristi häntä yhä kaulasta, ja herjasi ja soimasi häntä kaikkeen syypääksi. Ei minunkaan poikani ole juuri pelkuri ja terveenä ollessaan hänessä kyllä oli miestä, mutta sen hän minulle vakuutti, että hän silloin luuli viimeisen hetkensä tulleeksi.
Kirves tuntui kevyeltä kuin lehti, ja hän riemastui niinkuin pieni lapsi niinkuin tämä jo olisi ollut kokeen koe. Vihdoin hän saapui määräpaikkaansa, mäenrinteeseen, jossa kasvoi pitkiä, sileärunkoisia kuusia ja mäntyjä. Tempasi takin päältään ja viskasi sen maahan, katsomatta mihin, ja hatun jälessä samaa tietä.
Ja silloin kun hän ajatteli vihollisen olevan vastuksina ja pelkäsi joutuvansa siihen riviin, hän hurjistui, viskasi lakkinsa päästään, otti kiviä ja kantoja, syyti niitä metsän rinteeseen, löi kirveellään puihin, ja synkeästi kiroillen ärjyi: »Sinä et voita minua! Usko pois! Sinä et voita minua! Elä tule, muuten kalloosi kajahtaa! Sinä et voita minua! Minä en ole linnun luista enkä pottuvoista.
Voimakkaalla nykäyksellä irroitti hän samassa ketjut kaulastaan, viskasi ne hiekkaan ja astui jalallaan niiden päälle. "Nyt minä halveksin," jatkoi hän hytkähtelevin huulin, "kaiken rikkauden, kaiken maallisen edun, joka minulle naimiseni kautta on tullut osaksi. Jumala on todistajani, että tähän saakka sydämeni on vuodattanut verisiä kyyneleitä kadotetun rakkauteni tähden.
Hän otti pienen kiven, viskasi sen Emmerichin ikkunaan ja kuiskasi hiljaa nuorukaiselle, joka samassa tuli ikkunalle, että hän seuraisi häntä, kun oli aika jo käsissä. Emmerich keikahti sukkelasti ulos ikkunasta ja seisoi yhdellä hyppäyksellä mustaihoisen toverinsa vieressä, jonka rinnalla hän riensi pois nopeilla, mutta varovaisilla askeleilla.
Porsas vinkui säkissä kuin syötävä. Jussi huusi sille kiukuissaan: »Vieläkö sinä vingut, senkin harjaselkä!... Kun potkasen kerran, niin tukkeat siinä sen kehnon vietävä kärsäsi!» »Herra isä!» yritti Kaisa. Mutta Jussi oli kuohuksissaan. Hän viskasi porsassäkin olalleen ja sanoi Antille jyrkästi: »Tule hiiteen täältä!» He olivat jo menossa, kun asia saikin ihan toisen käänteen.
Hän otti huivin, mikä sattui olemaan käsillä, viskasi sen hartioilleen ja kiiruhti pihan yli puistoon. Ilolla hengitti hän mätäneväin lehtien voimakasta hajua.
Päivän Sana
Muut Etsivät