Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Sama mies, joka äskenkin oli puheen aloittanut, sanoi nyt suoraan, että he kyllä tiesivät, kenen kanssa olivat tekemisissä, nimittäin sen ruotsalaisen viskaalin kanssa, joka edellisenä iltana oli käynyt pappilassa vakoilemassa.
En kärsisi semmoista omalta palvelijaltani, ja kuka sen tietää, mitä niillä, vanhalla Erling'illä ja Anna-Maijalla mielessä onkaan. Ei se suotta aikojaan Anna-Maija sellaisia juttuja liikkeelle pane." Kauppaneuvoksetar kauhistui, itki ja vapisi. Viskaalin rouva arveli vielä, että "Selma kulta" saa kiittää Jumalaa siitä, että Polly pelasti hänen henkensä.
SOFIA: Piiloudutte tuonne pensaikkoihin. Minä yksin jään näkyviin ja vastaan kaikesta. Linnaväki on tyytymätön hänen komentoonsa. Ja kun hän on kerran hengiltä, te huudatte miehet kylästä ja viskaalin johdolla juoksette linnaan; sen väki helposti taipuu antautumaan. Sanoman levittävät muut, ja ympärillemme kokoontuu muutamassa päivässä suuret joukot. 2:NEN JOUSIMIES: Ei ole epäilystä.
"Jo suutuinkin tässä keväällä 'maaslitsan' aikana koko Pietariin, enkä tiedä jos leppynen enään koskaan, kun varastivat minulta kaksi hevosta ja vähän rahojakin. Sitte viskaalin pakanat veivät vielä 'tshaijuja' noin tuhannen ruplan arvosta. En ole nyt käynyt sen koommin koko kylässä... Mitä tavaraa sinä veit?" "Oli vähän muuriaisen munia." "Mitä ne vielä maksavat?"
Laivuri Märssi! antakaa viskaalin tarkastaa, mitä hän tahtoo, mutta tehkää se joutuin ja katsokaa, ettei mitään turmella. Jos hän särkee yhden ainoankaan uurteen tahi rikkoo yhden ainoankaan kannen, niin ottakaa todistajat, se tulee aikanaan velottavaksi.
"Joko nyt?" huokasi toinen armas serkku hyvin huolestuneena. "Tuhansia terveisiä kotianne, armas!" "Paljo kiitoksia! Muistakaa meitä!" Seurauksena oli, että pormestarin rouva ja viskaalin rouva eivät kahteen kuukauteen käyneet toistensa luona, ja kaikkeen tuohon oli syynä Niilo herran rakkaus. Kuinka suurta huolta sentään pikku kaupungin asukkaat pitävät lähimmäistensä onnesta!
Osaan kyllä eroittaa, ketä nuori mies ainoastaan kunnioittaa ja ketä hän oikein rakastaa." "Myönnän kyllä teidän erinomaisen tarkkanäköisyytenne," sanoi viskaalin rouva, "mutta ei liene minunkaan silmäni vielä niin vallan vanhat. Muistaakseni oli häämme kaksi vuotta teidän häittenne jälkeen. Minä näin aivan selvästi viime iltahuveilla, kuinka hän tanssasi valssia kumpaisenkin kanssa.
Heidän katseensa kohtasivat tosiaan... Kului kuukausi. Olkkosen talossa oli muutamia vieraita. Yrjö ja Niilo olivat myös siellä. Kauppaneuvos piti vieraille pienen puheen, jota seurasivat lasien helähdykset ja kaksinkertaiset onnentoivotukset. "Kukas oli oikeassa?" kysäsi pormestarin rouva hiljaa viskaalin rouvalta. "Jaa, sitä oli minun mahdoton arvata, imbossibel!"
Taisi olla viskaalin ja pormestarin syy. He seurasivat meitä, kun valtuusmiesten kokouksesta menimme seurahuoneelle, ja tarjosivat sitten minulle kilpaa totia. Ensin oli erittäin hauskaa. Puhuttiin hauskoja juttuja, postisihteeri soitti pianoa ja pappi lauloi ja löi eteispoikaa. Mutta sitten nuo irvihampaat rupesivat minua pilkkaamaan. ONNI. Ohoh! Vai pilkkaamaan?
Kunnon viskaalin kavala salahanke tarkoitti sitä, että tämä uhkamielinen, kokematon porvaristyttö ennen pitkää ilmaisisi itsensä niin loistavassa seurassa, josta tietysti olisi seurauksena ilmeinen pahennus ja julkinen häväistys Larssonin itsensä läsnä ollessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät