Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Karvaalla mielellä, vihan vimmassa herttua karahutti, kovaan huutaen, tuon vapisevan joukon keskelle, haukkuen, herjaten sotamiehiänsä ja lyöden niitä miekallansa.
Ne, jotka havaitaan harjoittaneen kylläkin suuria, mutta kuitenkin autettavissa olevia rikoksia, niinkuin esimerkiksi ne, jotka vihan vimmassa ovat isää taikka äitiä vastaan väkivaltaa tehneet ja sittemmin ovat, tätä katuen, elämänsä eläneet, taikka jotka muulla senkaltaisella tavalla ovat murhamiehiksi joutuneet, näittenkin täytyy tulla Tartaroon syöstyiksi, mutta tänne jouduttuansa ja vuoden aikaa täällä oltuansa viskaa heidät aalto ulos: murhamiehet Kokytoon, isän- ja äidin-surmaajat Pyriflegetoniin.
"Haa, barbaari täällä", huusi prefekti vihansa vimmassa. Hänenkin miekkansa välähti. Veriviholliset ryntäsivät toisiaan vastaan. Miekat kiersivät toisiaan, joskus yhteen helähtäen. Mutta Julius syöksähti taistelijoiden väliin, tarttuen kummankin käteen. Hetkiseksi hän sai taistelun keskeytetyksi. Miekka kädessä, uhkaavan näköisenä kumpikin seisoi varuillaan.
Planchet! huudahti d'Artagnan ilon vimmassa. Planchet! toistivat Porthos ja Aramis. No niin! Planchet, sanoi Athos, mitäs kummaa siinä on? Hän lupasi olla takaisin kello kahdeksaksi ja koht'ikään lyö kello kahdeksan. Oivallisesti, Planchet, sinä olet sanasi pitävä mies; jos sinä milloin jätät herrasi, otan minä sinut palvelukseeni.
Kun hän sitten pääsi siitä selville, sillä Jeanne ei voinut enää salata häneltä mitään, laski hän korinsa maahan ja rupesi purkamaan kiukkuansa, minkä jaksoi. Kädet puuskassa huusi hän, tarttui sitten rouvaansa oikealla kädellään, otti korin vasempaan käteensä ja vihan vimmassa lähti hänen kanssaan marssimaan kotia päin. Heti heidän kotiin tultuaan vaati Rosalie häntä luovuttamaan hänelle rahat.
Minä näin hänen vihan vimmassa potkivan pois rahat ja kuitenkin kuunteli hän niiden putoillessa, kaula kurotettuna, silminnähtävästi ihastuneena, vieläpä halullisestikin, hopean kirkasta kilinää, kunnes viimeinenkin väräjäminen oli tauoinnut.
Ainoa Klean ankarasta, mutta kumminkin kauniista suusta lähtenyt lause hänestä näytti kallisarvoisemmalta, kuin Egyptin suuren ja rikkaan kuningattaren suutelo ja syleily. Corneeliolainen saattoi, kun häntä ärsytettiin, vihansa vimmassa käydä liian pitkälle, mutta hänen kuvitusvoimansa ei ollut erinomaisen vilkas eikä tulinen.
Kuka on rohjennut tämän tehdä? huudahti tämän nähtyään Lauri Perttilä vihan vimmassa. Sen olen minä tehnyt, vastasi pieni, satavuotias ukko, astua nilkuttaen aitasta ulos niin harmaana pölystä, että häntä olisi voinut luulla makasiinirotaksi tai ainakin makasiinin aarteita vartioivaksi haltiaksi. Niin, sen olen minä tehnyt, toisti hän, kreivin tilanhoitaja on kertonut minulle, miten asiat ovat.
Kuka on sen uskaltanut ottaa...? Sanokaa joutuin ! koirat ! lurjukset...!" sähysi hän vihan vimmassa. Kukaan ei vastannut mitään, naurun pirskahduksia kuului vaan poikajoukosta. "Sinä, Tuomas, sen olet vienyt... Sinä olet aina olevinasi muita viisaampi, vaikka olet tyhmä kuin talonpojan saapas! Laitatko joutuin sen tänne, taikka minä käyn huomenna vallesmannissa." "Mikä minun pitäisi laittaa?"
Kun nyt Amrei iloisella mielellä kertoi saaneensa paikan nuoren uudistalokkaan luona ja huomenna astuvansa palvelukseen, niin silloin nousi musta Maranna vihan vimmassa ylös, nosti kiven maasta ja likistäen sitä rintaansa vastaan lausui: "Olisi tuhannen kertaa parempi, jos sinä olisit rinnassani, tuommoinen kivi, kuin sykkivä sydän. Miks'en saata ma olla yksinäni?
Päivän Sana
Muut Etsivät