United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli niin viaton vielä. Kaikesta näkyi, ettei hän vielä ollut lukenut Gentilhommea tai jotakin sellaista. Gentilhomme ei olisi puhunut noin vilpittömästi. Vähäinen harmin, nimittäin oikean harmin, väre lehahti Annin kasvoilla. "Sallitteko minun edes säilyttää tämän kuvan itselleni?" kysyi vilpitön Lauri. "En." "Minä revin sen siis rikki. Tahdotteko sitä?" "En." "Mutta kuinkas sitten?"
Sillä hän oli vilpittömästi halunnut täyttä selvitystä, nähtyään miten ankarasti asia Uutelaan koski. Silloin se oli jäänyt, koska hän piti parempana antaa Uutelan hiukan rauhottua. Mutta kun se ei tullut silloin tehdyksi, niin se oli yhä jäänyt.
Sillä välin nuorempi mr Parker oli tehnyt pienen kädeneleen sekä lausunut nimeni. Kypärähatut päässä olimme tehneet toisillemme lyhyen, määräkkään kumarruksen. Siinä kaikki. Selitin asianlaidan vilpittömästi Breitmannille. »The honorable Parker? Erinomaista! Muuta ei lainkaan tarvita. Ettekö voisi purra hävyltä päätä poikki ja esittää minua mr Donovanille?»
"Uskon, sen minä uskon, todellakin, jos Hjalmar on niin rehellinen mies, kuin minä hänen kuvittelen." Dora pitkitti vielä rauhoittaen ja lohduttaen, ja se onnistui; mutta Annette melkeen jumaloitsi uutta ystäväänsä; sillä hän taisi niin lohduttaa, niin rehellisesti ja vilpittömästi keksiä keinon, kuin ainoastaan lapsi voi sen keksiä.
Kyllähän minä tajusin syyn tähän takaperäiseen järjestykseen, taikka oikean perusteen ja miten maanalaiset sitä puolustaisivat; mutta, vilpittömästi tunnustaen, on se minusta yhä vieläkin liiaksi kummallinen voidakseni siihen ensiinkään perehtyä.
"Niin, puhuakseni vilpittömästi, sisällisen arvon on aivan niin, kuin jos sanottaisiin:
AKSEL. Niin ihan vilpittömästi ma tarjoon. HAKON. Ja hyvän tarjosi ma otan vastaan Samalla lailla. AKSEL. Tämä kädenlyönti Mun tekee uskolliseks urhoksesi. HAKON. Mä kiitän sua ja tunnustan sun arvos.
Päivällispöydässä oli minulla jo oikea jättiläistyö, kun puhuin siitä Ilselle", sanoi hän melkein maltittomasti ja jatkoi kävelemistänsä. Minä en jättänyt häntä niin vähällä. "Tosi kyllä että olen tullut äärettömän tyhmäksi tuolla arolla", vastasin vilpittömästi, "mutta kentiesi käsitän sinua kuitenkin paremmin kuin uskot; koeta kuitenkin."
SIIRI. Mikä äärettömän mieluisa yllätys! Milloinka sinä olet tullut Helsinkiin? AGNES. Eilen. SIIRI. Ja tulit näin verrattain kohta minua tapaamaan! Sinä rakas, kiltti Agnes. AGNES. Luulenpa tosiaankin, että lapsi aivan vilpittömästi ihastui minut nähdessään. SIIRI. Mutta nyt sinun pitää riisua päällysvaatteesi. Maltas, niin minä autan sinua. Onko miehesikin kaupungissa?
Ei, hän on lähimmäisenä, ehkä ainoanakin tarkoituksenaan pitänyt ainoastaan oman vaiherikkaan elämänsä kertomisen; ja sen tehtävänsä on hän suorittanut vilpittömästi, koristelematta ja peittelemättä. Hän ei ole jättänyt vikojaan ja erehdyksiään soihmaamatta, samalla kertaa kuin hän ei ujostele omaa itseään kiitellessä, kun käytöksensä oli rehellinen ja todellakin kiitosta ansaitsi.