Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
"Astukaat vaan suoraan ylöspäin, jollei hän ole huoneessa, löydätte hänen varmaan puutarhasta. Taikka neuvoo Vilho teitä perille. Minä tulisin itse takaisin teidän kanssanne, mutta minun täytyy, näettekö, korjata verkkoni ja panna ne kuivamaan, sillä muutoin ne kenties kosteudesta pahentuvat."
Kun poika raukka hiljaa huoaten kiinnitti koko huomionsa mereen ja siinä olevaan köyteen, veti eno siihen asti salassa pidetyn punaisen lipun maston huippuun, ja tuijotti taukoamatta laivastoon päin, jonka purjeilla verhotut laivat vähän matkan päässä vasemmalla puolella suhisivat veneen ohitse. Vilho oli nyt lopettanut vaivaloisen työnsä.
"Kuulepas isä anna minun tulla kanssasi!" huudahti Vilho, äkkiä hypähtäen seisoalle. "No, oletko hullu, poikaseni?" vastasi isä nauraen. "Mikä on päähäsi pistäynyt? Semmoiselleko matkalle ja kahdeksantoista pykälän pakkaseen! Istahda lämpimän muurin viereen, se on paras, mitä voit tehdä!"
Kun sota vihdoin oli päätetty, sanoi yksi meidän talonpojistamme: »Veriset päät ja Suomen menettäminen siitä lopuksi tulee.» Mutta siihen vastasi Lewenhaupt: »Erämaita on Ruotsilla vara menettääkin. Menköön Suomi!» Rouva. Ne sanat kostakoon heille Jumala. Mutta sinä olet kalpea, kipeä, Vilho! Sprengtport. Olen liiaksi voimia kuluttanut; täytyy kestää mitä ei voi välttää. Aina samaa uudestaan.
Liddy makasi jo halvalla vuoteellaan; mutta rouva Wäberiä oli huoli miehestään ja sisarensa pojasta pitänyt valveilla. "Missä on Vilho?" huusi hän miehellensä, kun tämä hoiperrellen ja ilman kumppalittansa astui tupaan.
"Kyllä, rakas veljeni!" sanoi Leo ja tarttui airoonsa, päästäkseen likemmäksi maata. "Kun sinä, Vilho, puhut äitimme kanssa, niin anna myös hänelle tämä kirje, johon olen kirjoittanut muutamia jäähyväis-sanoja.
Meidän äitimme vuoksi sinun ei tarvitse olla suruissasi. Jos kohta minä en ole niin väkevä ja taitava, kuin sinä, niin ei hänen kuitenkaan tarvitse kärsiä mitään puutetta, sillä minä ai'on olla kahta ahkerampi kuin ennen." "Mutta mitä äiti sanoo, Vilho, kun lähden pois, jäähyväisiä hänelle heittämättä?"
VILHO. Vai niin, vai tänne pöydälle? Mutta en minä sitä ainakaan näe. JANNE. En minä myöskään. Miksi hän noin kummalliselta näyttää ? YHDEKS
Suu ammollansa oli rouva Wäber kuunnellut sisarensa pojan saarnaa. "Poika!" virkkoi hän viimeinkin, kun Vilho vaikeni, "oletko mieletön? Mitähän tarkoitat? Kenpä voi vaatia meitä tekemään vielä enemmän tuon tytön hyväksi, jonka me suuressa köyhyydessämme olemme ottaneet lapseksemme? Koulu ja kirjat maksavat rahaa!"
VILHO. No, mutta kuulehan, Mari, tämä todellakin menee liian pitkälle. Tosin olen pahoin tehnyt, mutta MARI. Sinä olit minua rakastavinasi, saadaksesi vaan minun rahani. Mene, minä halveksin sinua! VILHO. Mari, kuinka saatat, kuinka julkeat noin sanoa ? MARI. Tämä hetki on meidät eroittanut. Mene, äläkä rohkene enää tulla näkyviini! VILHO. Mutta Mari! Maltahan toki mielesi!
Päivän Sana
Muut Etsivät