Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Noh, hänen ei ole käynyt kuin Soinisen Vikin, joka isänmaan ja siveellisyysaatteen palveluksessa tuli yhä kalpeammaksi joka nyt on mielenvikainen ja hulluinhuoneessa. Ei ihmisen ole yksinänsä hyvä olla. Soinisen Viki meni rahojen vuoksi naimisiin pari kuukautta sitten erään rikkaan lesken kanssa, mutta hänen vaimonsa karkasi jo ensi yönä.
Matami Tvet ei vastannut neiti Vikin kysymykseen. Hän katsoi häneen vihaisesti ja kääntyy taas Vildhageniin. »Me puhuimme », hän alkoi saadakseen Vildhagenin taas tolalle; mutta neiti Vik taas keskeytti. »Tehän aiotte mennä naimisiin Vildhagen?» Vildhagen joutui hämilleen.
»En, mutta minä ajattelin häntä tänään. Sinä ehkä tiedät, että hän oli Vikin morsian, kuin minä ?» »Niin, minä tiedän kaikki.» Holt hengitti syvään. »Hän ei ollut onnellinen», hän sanoi. »Hän oli kaikkea, mitä minä en ollut: hieno, arkaluontoinen, pelkäsi taistelua, rakasti satuja ja runoja ja semmoista, josta minä en välitä. Minä en ymmärtänyt häntä, enkä koettanut ymmärtää.
Kyllähän hän tiesi, että hän ja hänen omaisensa olivat noin ylimalkaan syntisiä Jumala paratkoon mutta kuin uskonnollista ja varakasta perhettä, niinkuin Vikin, kohdeltiin samalla tavalla, kuin noita köyhiä perheitä, kuin sitä solvaistiin ihmisten silmissä käännytysyrityksillä, niin oli se loukkausta, ivaa ja niin hävytöntä, että se hetkeksi teki hänet täydelleen sanattomaksi.
Hän tuli niinkuin tavallisesti kuuden peninkulman vauhdilla tunnissa, kiskasi puutarhan portin auki, löi kepillään puita ja pensaita ja tallusteli multaisilla saappaillaan neiti Vikin puhtaaksi pestyjä portaita ylös. »Hyvää iltaa, hyvää iltaa!» hän tervehti ja nosti keppinsä hatun reunaan. Kääntyen Strandiin hän jatkoi: »Jo valjaissa? Minä kuulin, te olitte Afrikassa.
Mutta yhä rasittavammaksi alkoi käydä uuden tehtävän keksiminen. Siitä oli taas puute. Juntus jo huomautti: Nyt ei ole mitään, kun sauna paloi. Mietittiin. Jotkut jo jurottivat joutilaina. Silloin tokasi Esa: Vaihdetaan vaatteita! No vaihdetaan! Vaihda sinä minun kanssani! No. Ja sinä minun! Vaihda sinä Vikin kanssa. Enpäs... Minä vaihdan Sakun kanssa! Ja minä Tenan! No.
Vikin itsensä hän muisti lauhkeasta talvipäivästä, se oli sunnuntai, lumi oli ollut märkää ja hän oli yhdessä muutamien muitten poikien kanssa rakentanut oivallisia vallituksia ja linnoja Vikin talon edustalle ja he olivat olleet sotasilla.
Kesken heidän äänetöntä kulkuaan sanoi Pietari äkkiä: »Knut sinun pitäisi mennä kihloihin.» Knut säpsähti kuullessaan nämä odottamattomat sanat, mutta malttoi mielensä heti ja sanoi leikkiä laskien: »Sinä olet rakastunut ja ihmisystävällinen, Pietari.» »Sinun pitäisi mennä kihloihin Kornelia Vikin kanssa.» Knut tunsi ikäänkuin lämpimän virtauksen rinnassaan. Sana oli lausuttu.
Hänen puheessaan oli samalla jotain intohimoisenärtynyttä ja syvänsurullista, joka pakoitti häntä uudestaan ja uudestaan tutkimaan, mitä Knut oli sanonut. Molemmat toiset naiset istuivat ääneti kummallakin puolella kehtoa, joka oli nurkassa, ja jota valaisi himmeä yölamppu. Hehän tiesivät, miten Vikin ankara tytär heitä tuomitsi, ja se tieto heitä painoi.
Niin oli Knut kiintynyt puhumaan ja Kornelia kuuntelemaan, ettei kumpikaan huomannut, että he olivat kulkeneet Vikin talon sivu, ennenkuin he olivat kaupungin ulkoreunassa. He pysähtyivät kumpikin, kuin he sen huomasivat, ja palasivat takaisin äänettöminä. Kornelia tapasi isän ja tädin illallista syömässä. Hänkin istui pöytään.
Päivän Sana
Muut Etsivät