Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Ja kuinka monta sun poikias, Oi Suomi, armahin maamme, On ollut, Viipuri, linnassas, Me keltä tietää saamme? Oi mikä tuska ja kestävyys, Rikos rietas ja ylevyys Sun muuries kehyksessä? Oi, muisto sankari-aikojen, Sa idän vartija valpas, Kuin vanha Väinämö kantelen, Sa annat Suomelle kalpas, Polvi nouseva jotta saa Asetaitoa koettaa Tuo Suomen elävä muuri! Agnes Meijer.
Mitä nyt viime vuosien kutsunnassa on viipurilaisia tänne tullut, kaikki ne ovat siitä juhlasta puhuneet, niinkuin veljet muistavat, ja kehottaneet minun pyytämään lomaa, että näkisin, kuinka suureksi Viipuri on paisunut sitte vuoden 1293, ja kuinka tämä mahtava kaupunki nyt kunnioittaa perustajansa muistoa. Sillä tavalla narrasivat minut lähtemään."
Kolme ensimäistä viikkoa piirittivät kaupunkia ainoastaan itä-puolelta, ja länsi-puolelta oli Viipuri vielä vapaana ottamaan vastaan ne lisäväet, mitkä tulla lappasivat kaikista Suomen maakunnista. Vihollinen sill'aikaa valmisteli piiritys-värkkiänsä ja tutkieli lähiset saaret ja seudut. Kaupunkilaiset puolestaan tekivät muutamia uloskarkauksia.
Tyytyväisenä katseli Nevalainen poikaansa, tämän ajatuksia arvaamatta. Tosin Juhanan muoto näytti levottomalta, ja Sipo kysyi, oliko hän nukkunut hyvin; mutta kun lyhyt vastaus oli myöntävä, ei isä sen enempää ajatellut asiaa, vaan rupesi puhelemaan. "Savonlinna on nyt Karjalan ainoana tukena. Karjalan lukko, Viipuri, on valloitettu; Laatokan rantamaan suoja Käkisalmi on antautunut.
Stjernstråle ei saa antautua. Meidän täytyy pelastaa Viipuri, vaikka se maksaisi kaiken armeijamme ja vielä oikean kätemme. Meidän! Meidänkö? Vaikka herra majuri onkin hänen majesteettinsa henkivartija, niin hänen majesteettinsa on kuitenkin suvainnut uskoa minulle Suomen päällikkyyden. Minä pyydän, ettei majuri sitä unohtaisi, kun puhuu siitä, mitä meidän täytyy tehdä.
Kesäkuussa 1710 joutui Suomen luja lukko, Viipuri, Venäläisten valtaan. Syksympänä Käkisalmen kävi samoin. Savoa jo uhattiin sekä idästä että etelästä. Kymmenen-vuotiset ponnistukset suuren sodan kannatusta varten olivat tämänkin maakunnan voimia näännyttäneet. Katovuosia oli lisäksi tullut. Kansa alkoi tuskaantua, eikä enää paljon väliä pitänyt, minkä vallan alle vihdoin jouduttaisiin.
Tämä, Lappeenrannaksi sanottu paikka, oli vanhastaan tunnettu niiden tavaroiden purkauspaikkana, joita pohjoisesta tuotiin 5:den peninkulman päässä olevaan Viipuriin. Isonvihan jälkeen perustettiin siihen samanniminen kaupunki, joka, sittenkun Viipuri oli menetetty, sai sotaisen merkityksen puolustuskohtana idästä päin tulevia vaaroja vastaan.
Linnanväki havaitsi sen eräänä päivänä ja tähtäsi kanuunan kiveä kohti. Mutta lähellä oleva kasakka huomasi vaaran, sai vaivoin tsaarin astumaan alas ja kävi itse hänen sijaansa. Tuskin oli se tapahtunut, kun kuula jo tulla suhahti linnasta ja vei kasakalta pään. Mutta tsaari ei viipynyt kauan täällä, vaan palasi Pietariin, annettuaan ankaran käskyn valloittaa Viipuri, maksoi mitä maksoi.
Löfving silmäili melkein uhmaavana: Sanokaa sitten hyvästit Viipurille. Ei koskaan! Entisen kivekkään ryhti kävi ylpeäksi: Viipuri on meidän, ja jos kerran vedämme miekan tupesta, niin emme sitä sinne pistä takaisin, ennenkuin Suomi on yksi eheä kuin ennen isoavihaa. Attila hymyili synkkänä ja epäilevänä: Niin te luulette. Niin ajattelevat kaikki rehelliset miehet Ruotsin valtakunnassa.
Mut kuvat, vaikka valheita, Vakuuttavat tok' oikeasta, Ja vertauksest' ontuvasta Totuuden myös voi tuntea, Ja Luojan valhekuvast' ihmisestä Viel' löytyy merkit alkulähtehestä. Viipuri 14/9 Peittyy jos kirkkaus taivahan Yön ja pilvien vaippahan, Peity ei sydämen Tähtönen. Sammuu jos valkeus maailman Syliin kuoleman, Sammu ei henkeni valkeus, Rakkaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät