Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Eukon se olisi saanut milloin tahansa, kun tiettiin hänellä olevan rahojakin takanaan ja muutoinkin oli siivoluontoinen mies eikä vähääkään viinaan menevä. Onhan noita tainnut välistä olla niitäkin tuumia, sain hänet kerran tunnustamaan, kun johdatin puheen näihin asioihin. Minkä tähden et ole sitten totta tehnyt? kysyin minä. Eihän tuota ole tullut asiaan asti tuumatuksi.
"Miesten parhaita hän on ja onkin ansainnut enimmän. Ja siitä hyvä mies, ettei hukkaa ansioitaan viinaan eikä muuhun joutavaan... Hyvä mies." Työnjohtaja oli saanut paulat paremmin kiinni ja virkkoi: "Olisipa tätä aamukylmässä vielä ehtinyt jonkun matkaa." "No totta kai vieras sentään ensin levähtää ja syö talossa!" pyysi Hanna eikä osannut iloaan salata.
Vanha emäntä ja Juhani olivat saaneet eläkkeen. Uusi isäntä oli kaukaa Lapista, uskoton, viinaan menevä mies. Nyt ei Kero-Pietin sopinut siihen taloon mennä, ei käynyt päinsä pitää vuoro-illoin seuroja Paloniemessä ja Nuottaniemessä. Entiset ajat olivat muuttuneet. Niistä asioista ja paloniemeläisten kovasta kohtalosta he nyt puhelivat ja Kero-Pieti tiedusteli yksityiskohtia.
Ja huomatkaa: tuo etu ei olisi yksin minulla, vaan koko paikkakunta sitä nauttisi yhteistä hyvää minä tarkoitan. Sen vuoksi olisi erittäin hyvä, jos te, jolla on suuri luottamus pitäjäläisten keskuudessa, neuvoisitte heitä paremmin etuansa ymmärtämään. KANTTORI. Herra assessori, minun isäni kuoli viinaan.
Heikkous oli hänet tavannut, himonsa päässeet uudestaan valtaansa ja ne riehuivat entistä rajummin ja hän rupesi juomaan entistä enemmän ja joi kunnes vihdoin viinaan kuolikin. Vaimonsa ja kaksi lastaan jäi kamalimman kurjuuden omiksi.
»Pari kymmentä vuotta, sanoi hän, olen mie ollut viinaan mänövä. Mie en tie päiväkausiin muuta kuin pikaria kallistelen, en muuta kuin kallistelen... näin ikään vaan... En syökään... en kuin välistä vaan kuivaa kannikkaa purasen. Kun meidät kohta kutsuttiin teetä juomaan toiseen huoneeseen, ehdottelimme, että isäntäkin joisi lasin meidän toverinamme.
Hän oli viinaan menevä ja irstas, ja me joimme ja pidimme kelvotonta elämää yhdessä. No, syntyi sitten tuo poika". "Oliko avio-lupausta teidän puolelta?" kysyi rovasti. "Ei. Herra rovasti tuntee minut rehelliseksi mieheksi, eikä nytkään ole puheessani valhetta, kun vakuutan, ett'en aviolupausta ollut antanut hänelle, en selvällä päällä ainakaan, sillä hän ei huolinut semmoista vaatiakaan.
Mut turhaan aikaa tuhlaankin, Kun koitan viinaa lastaa; Ei sille mitään voikaan, min Puolesta kansa vastaa. Kuhunka kukin tottuupi, Sen perii se ja pitää; Jos lukeepi tai laulaaki, Niin se vain nauraa sitä. Vaan viinaan vieras nuori mies, Sä oppia täst' ota, Niin onnellinen on sun ties, Ja voittoon päättyy sota.
Vaan en tieä miehen mieltä, Tunne toisen arveloita, Puhu en paljo paikastani, Ala en nimeä anna. Paavon viinaan meneväisyydestä oli kyllä vanhalla äidillänsäkin surua, vaikka muuten vielä vanhoillaanki kiitti Paavon hyväksi lapseksi, jolta elinkautenaan ei ollut pahaa sanaa vastaansa kuullut.
Tultuaan sisään, istuivat he levähtämään hetkeksi, hellittäen hikeä runsaasti; ja siitä pueskelivat he vähitellen päällensä. Mutta Juhani rupesi nyt keittämään rasvoja koko haavoitetulle veljeskunnalle. Hän asetti tulelle vanhan, malmisen ja varrettoman pannun, kaatoi siihen tuopin viinaa ja viinaan sekoitti hän kaksi korttelia kruutia, korttelin tulikivi-jauhoja ja suoloja saman verran.
Päivän Sana
Muut Etsivät