Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Jonkun vuoden kuluttua antoi sitten Matti talon eräälle lankomiehellensä ja muutti itse äitinensä Synkeän torppaan, joka oli joutunut talolle. Ei hän ole ollut mikään jörö, vaan päinvastoin tavallansa oikein hupainen kumppani, mutta parhaiten hän viihtyy kuitenkin metsissä ja ne hän tuntee, kuin viisi sormea. On kuitenkin toinenkin paikka, jossa Matti viettää isot osat ajastansa.
Realismi taas viihtyy nykyisyydessä ja todellisuudessa, etsii aiheensa ympäröivästä, kuohuvasta ihmis-elämästä ja pysyy itsetietoisen, erittelevän järjen piirissä. Romantiikan tunnusmerkillisiä ominaisuuksia ovat herkkä tunnelmapohja ja laaja, lentävä mielikuvitus, realismin taas kylmä, valikoiva huomiokyky ja säälimätön sielun-erittely.
Siinä viihtyy kaikki kiihoitus, katoo kaikki ylellisyys. Joka puolella on vain hyöty ja käytännöllisyys vallalla. Rauta-, kupari-, sinkki-, vaski-, y.m. valimot ja tehtaat ovat asettaneet tänne näytteitä kaikista kaluista, mitä suinkin saattaa näistä metalleista syntyä.
HURMERINTA. Täytyi? NEITI SALMELA. Sain eräänä päivänä isältäni Helsinkiin kirjeen, jossa isä kirjoitti asiainsa tilasta. HURMERINTA. Ovatko ne huonot? NEITI SALMELA. Ovat olleet. Mutta nyt on isällä työpaikka, jossa hän tulee toimeen hiljalleen ja viihtyy hyvin. Ja minulla on toimi täällä, setäni konttorissa. HURMERINTA. Minä en ymmärrä! NEITI SALMELA. Kunhan selitän.
Niin, siskoseni, mutta mitä sitte sinun mielestäsi minun pitäisi tehdä? Kuin hän haluaa Jaltaan, niin... Entä sitte tuo likainen Marfa, eikö jo olisi aika... Marfa ja Marfa lapsi viihtyy ja kasvaa hänen hoidossaan. Minä olen koettanut erottaa heitä, mutta poika kuihtuu.
VARRO. Luuletko että hän rakastaa lasta? KAARLO. Ikävä kyllä sanoa mutta ei se oikein siltä näytä, itse hän kyllä vakuuttaa rakastamansa enkä minäkään siitä sen parempaa selkoa saa, mutta paremmin hän viihtyy kuitenkin muualla kuin kotona, sen olen huomannut, mutta syytä en tiedä miksi.
Mielelläni siellä oisin, Jos vaan lähteä mä voisin Vahdista, mun kultani! Ikävä mun ompi tässä Yksin seista töllöttää, Aivan niinkuin pata-ässä; Eipä hauskaa ole tää. Liisa. Kyläss' ovat illan-istujaiset, Siell' on koossa kaikki nuoret naiset. Wasjka. Valmis oisin leikkimähän! Missä soitto, tanssi kiihtyy, Kasakkakin siellä viihtyy, Siellä kotona on hän.
Tuvan semmoisen ehkä tännekin teettäisi, siin' olisi haltijan hyvä olla kesänsä talvensa, ei hänen tarvitsisi puissa piileksiä, ei lumen alla värjötellä, aina olisi saapusalla, ja missä haltija viihtyy, siinä on hyvä olla hallittavainkin. Mentiin taas aamulla varhain kuulemaan saarnaa Panulan kukkulalla. Uusia ihmeitä puhui hän jumalastaan.
Se unelmoimaan suurta sua kehottavi, oi, ja taistoon ihanteista sen vakaa ääni soi, ja kun hehkuun laskee päivä, jo mielehes se taas tuo loitot totuusmaailmat ja aavistetut kauneusmaas. Se soi ikävöiden, ett' aika sarastais, kun vihkiä maan kansat se veljesliittoon sais, kun tuskat saavat lohdun, ja viihtyy surut syyn, ja raskaat päät ne lepoon jo painuu rintaan lemmittyyn!
Olet oikeassa, hän sanoi. Mutta ehkä Seidi myös tahtoo kotiin? Olisi sääli häiritä hänen iloaan, selitti Signe. Etkö näe, kuinka hyvin hän viihtyy isän sylissä? Irene ilmoitti Liisalle, että tämä myös olisi vapaa lähtemään. Liisa nousi epävarmana. Johannes ymmärsi silmänräpäyksessä ivan. Hänen verensä kiehahtivat. Tule! hän sanoi lyhyesti Liisalle. Me menemme. Liisa seurasi häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät