Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Hän ei ole koskaan ennen nähnyt vieraiden matkustavan järveä pitkin; niillä on ollut tapana aina tulla maatietä. Hän sanoo: Sinun täytyy kääntyä takaisin!" "Sanokaa hänelle että me emme voi kääntyä takaisin", vastasi Stanley. "Tämä vesi kuulun joka muukalaiselle yhtä hyvin kuin tuuli.
Odottamatta vastausta alkoivat vieraat palttoitaan riisua ja enintä hyydettä kopistella. Mikkokin pani konttikirjaisen vasutekeleensä syrjään ja kiirehti vieraiden avuksi. Hän otti pärelistakon ja toisella kädellään palttoota kauluksesta riiputtaen sillä ruoski sitä, niin että räntäsokareet lentelivät ympäri pirttiä.
Kuinka taitaa sydämeni kyllin kiittää ja ylistää?" Ja kun toiset naiset, Moabilaisten, Kananealaisten ja muiden vieraiden kansakuntain tyttäret kaunisteleivat kultaisilla koristeilla ja somistivat tukkansa ja astuivat näin koristettuina kaiken kansan nähden, tahi tanssivat epäjumalainsa edessä, sanoivat he Simritille: "Simrit, miksis yksin sulkeudut huoneeseesi?
Kun Silja vei kahvia sisään, lähetti rouva hänen mukanaan Emmille käskyn tuoda Lilliä vieraiden nähtäväksi. Emmi muutti hänelle kaikkein kauniimman myssyn päähän ja pani ihka uuden, vasta neulotun rintalapun eteen. Ne molemmat niin kaunistivat lasta, että Emmin täytyi kutsua Siljaakin katsomaan, ennenkuin vei häntä sisään. Kuinka ne rouvat ihastuivat, kohta kun he vaan ovelle ilmestyivät!
Ja illalla maata pannessa, kun isäkin jo oli mennyt, tuli Ellille, kylmien vieraiden lakanain väliin laskeutuessa, niin surkean ikävä äitiä, että hän pullahti täyteen itkuun ja veti peitteen korvilleen saadakseen oikein rauhassa itkeä, ettei kukaan kuulisi. Ennenkuin hän nukkui, tuntui hänestä itsestäänkin, että hän on semmoinen riepu, jonka saattaisi repiä kuka tahansa eikä hän taitaisi mitään.
Vierimän ukko ja Loviisa olivat myöskin töillänsä vieraiden tullessa ja kaiken tämän tapahtuessa. Mutta kun päivällis-aika niin ukon kuin Loviisankin kotiin viekotteli ja ukko edellä pirttiinsä astui, seisahtui hän vähäisen omassa ovessansa, kun näki Aspelan istuvan pöydän päässä. Hyvää päivää, Vierimä, sanoi Aspela, nousten seisoallensa. Terveisiä Kemistä ja vähän sappea niissä!
Ja eikö istunutkin kaivonkannelle siellä jossakin kalpea mies, joka pyysi vettä juodakseen, mutta tarjosi heille suunsa suloista sanomaa takaisin, niin ett'eivät he ikinä enää janonneet? Tässä oli hyvä miettiä ja uneksia. Istua kirkon portaille varhaisena aamuhetkenä ja kuvitella olevansa tuntematon kerjäläinen, vaeltaja vieraiden maiden, joka oli saapunut rauhaa sielulleen etsimään.
En minä tahdo sinua pakottaa. LINDH. Ja minne pitää matka, jos saan luvan kysyä? ROUVA LINDH. Lasten luo Helsinkiin. Tahdon ainakin säästää heitä kuulemasta tätä vieraiden suusta. LINDH. Koettaen olla huoleton. Voithan käydä sen heille kertomassa. Aiotko jäädä kauaksikin sille matkalle? ROUVA LINDH. Minä tulen sitten, kun Maurikin on saanut tulla. LINDH. Katkerasti.
»Mitä te minulta tahdotte, hyvät ystävät?» kysyi Montrose, kädellään melkein tietämättänsä tavoitellen toisen pistoolinsa liipaisinta. Sillä aika ylimalkaan ynnä vielä tämä yöllinen hetki erittäin antoivat kyllin syytä epäluuloihin, eikä vieraiden ulkoasu suinkaan ollut sellainen, että se olisi niitä poistanut.
Täällä alkoi nyt miss Marsden ostella kaikellaisia kirgiisiläisiä esineitä ja vaatteita, joita hän saikin oikein sievän kokoelman. Vieraiden kunniaksi lauloi nuori Ustan-Bek, säestäen laulantaansa jollakin käsiharmonikan tapaisella soittokoneella, laulun, jota kirgiisit sanoivat laulettavan ainoastaan vanhempainsa tahi korkea-arvoisten vieraiden kunniaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät