Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Totta kyllä on, että eilen olin väsynyt. Hän katsahti Elliin uteliaalla kummastuksella, niinkuin ei olisi tuollaista huomautusta odottanut. Samassa tuli hänenkin mieleensä kuva entisiltä ajoilta, ja hän kysyi leikillisellä vivahduksella: Vieläkö te haaveksitte kauniina kesäiltoina niinkuin ennen?
Koska löydän Lemminkäisen, saavutan sydämen rauhan? Vieläkö muistaa hän minua? Meri mykkä! Yö ikuinen, pitkän kaihoni pimeys, sano, että hän minua muistaa, lempii eikä muita! Oi, tähti koin, oi, aallon päily, mi hetken häilyy ja hävii noin! CHRYSEIS. Ken tulevi? Lemminkäinen! Lankea lavea taivas! Tule armas, lennä, liidä luokse vaimosi valitun! Ei! Tuska tulipunainen! Kauhistun ma katsettansa.
"Minkätähden minua aina nöyryytettäisiin ja masennettaisiin?" oli hänen pysyvä estelemisensä, "eikö ole tarpeeksi, että hän on ryöstänyt minun onneni, että hän on voittanut taistelussa, vieläkö minun pitäisi suudella voittajani kättä?" Ja yhtä järkähtämättömänä vastasi tuomitseva ääni: "pitää, se sinun täytyy tehdä, jos tahdot nauttia rukouksen rauhaa ja syntiesi anteeksi antamuksen suloisuutta.
Kyllähän minulla riittää sekä varoja että perhettä enemmän kuin monella muulla, mutta, niinkuin näet, tahtoo viimemainittu sittenkin loppua kesken." "Entäs arvoisa emäntäsi, vieläkö hän ottaa osaa ajan rientoihin?" "Etkö kuule? Kyllä hän on pysynyt mukana, hänkin." Aivan oikein.
On sekin ammattia jos ansaitseekin siinä rahaa. Vesi kiehuu jo äiti. Eipäs! Joku kolkuttaa ovelle. Mene avaamaan! 3:as KOHT. Fiina, edelliset. Hyvää iltapuolta. Jumal'antakoon. Fiina on hyvä ja istuu. Vieläkö Laitiska tarvitsee sitä juomalasia, jonka lainasitte meiltä? Kyllä, mutta jos sen tarvitsette. Kyllä! Minä annan sen. Mene ostamaan leipää. Ei minun puolestani. Minä en juo teetä.
Vieläkö nyt kammoksut tuota rumaa rämettä?" sanoi Jaakko eräänä iltana mielihyvillään, vedellen savuja piipustaan; he olivat sinä päivänä puineet viimeisen riihensä ja tulleet juuri kylpemästä. "Sanoithan sinä niin. Minä en ymmärtänyt silloin semmoisia asioita, sinä ymmärsit ja ymmärrät. Mutta sanoinhan minäkin kerran sinulle: kyllä sinusta vielä mies tulee.
Vesi tippuu heidän vaatteistansa. Heidän tänne tullessaan on satanut. Eikä sade ole lakannut. Heistä on toinen vanhempi, toinen keski-ikäinen. Toinen heistä on pitkä, laiha; toinen lyhyt vielä laihempi. Hän seisoo oksain alla miettien. «No, Kyösti, vieläkö mietit?« kysyi lyhyempi, vääntäen vettä lakistaan.
»Niin kysy», veti mestari säijettä, nosti housut tarkasteltavakseen ja toisti: »Niin jotta vieläkö tuota ilikijää sitää tavaroo olla?» »Ka eipä sitä erikoista... Paitsi se mikä mestarille ihelleen... Se eukko siinä höpis jotta mestarilla on tuasj pienj.»
Vieläkö täällä peitellään viikunalehdillä ja ollaan muka lääkäreitä. Kuinka sitten kävi Allisen?
Judith-äiti ajatteli itsekseen, hän on saanut enemmän kuin kylläkseen tästä maailmasta. Hienosti hän oli puettu ja paljon hänellä näytti olevan rahoja. Hän oli ollut naimisessa rikkaan aatelismiehen kanssa, sanoi hän; mutta mies oli kuollut ja yksin hän oli jäänyt taaskin. Josko hänen oli käynyt hyvin? Vieläkö mitä!
Päivän Sana
Muut Etsivät