Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Kiiruhti ikkunaan, repäisi auki uutimen, ja sieltä lävähti hänen silmiinsä hehkuva hohto. Koko kaakkoinen taivas oli kuin olisi tulen vallassa hulmunnut. Ikkunalasiin olivat vesipisarat kiinni jäätyneet, ja lämpömittari näytti viiden pykälän pakkasta. Hän suki vaatteet ylleen ja kiiruhti ulos.
Siellä oli hupaisa syödä marjamaitoa, johon tarpeeseen piiat hyvin usein heinäntekoaikana miesten maatessa kävivät marjat poimimassa ja emäntä laittoi Anna Liisan viemään maitoa kupilla. Herttaista oli siellä painautua vuoteelle ja kuunnella sateen sattuessa, miten vesipisarat ramisuttivat aitan kattoa ja räystäästä juosta lipakoittelivat nurmiselle kentälle.
"Seitsemästi olen ollut hänen luonaan minä voittaja eikä hän ole vastannut mitään kysymyksiini. "Ensi kerralla hän katsoi minuun. Vain sen katseen vuoksi hänen pitäisi menettää päänsä." "Hän ei myönny koskaan." "Siitä nyt onkin kysymys. "Vesipisarat kuluttavat kovan kallionkin. "Mutta minä en voi enää odottaa.
Vettä sataa ja hän pakenee portin suojaan; suuret vesipisarat räiskyvät hänen jaloissaan; veden vihma tunkeutuu hänen ohukaisen hameensa läpitse. Silloin valtaa hänet kärsimättömyys; hän lähtee rankkasateesta huolimatta kulkemaan. Hän menee ihan kadun päähän, nähdäkseen eikö jo tulisi se, jota hän odotti, ehkä tuolla etäällä viertotiellä. Ja kun hän palaa, on hän läpimärkä.
Keskikesällä 1713, lämpöisessä päivänpaisteessa, loisti Nokian kartano täysintä kauneuttaan. Yöllä oli satanut ja vesipisarat vieläkin kiiluivat metsän puissa, niityn kukilla ja kaikessa ruohokossa, joka vihannimmillaan rehotti Nokian muhkean herraskartanon ympärillä. Keveitä, puuvillan kaltaisia pilviä liiteli hiljakseen valoisalla kesätaivaalla ja tuuhean metsän humina levisi yli seudun.
Mutta yht'äkkiä ilme hänen kasvoissaan muuttui, hän hymähti veitikkamaisesti, tarttui räiskyvään halkoon ja heilauttaen sitä päänsä päällä niin, että kipinät sinkoilivat ympärille kuin vesipisarat myllynrattaassa, huusi hän iloisesti: Ylös miehet, karvaturvat, ylös untelot urohot, nouskaatte makoamasta, viikon unta ottamasta.
Yö oli jo ehtinyt, valoisa kevätkesän yö, kylmähkö ja kirkas. Vesipisarat jäätyivät koskikiviin... Miehet värjöttivät kylmän kosken keskellä... Silloin näkyi Iisakin ohjaama lautta jo tällä puolen Puurnunleuan. "Jo tulee lautta!" kuului huudettavan. Rannalla olijat koettivat viittoilla miehille, jotta nämä huomaisivat... Jopa miehet huomasivatkin ja nousivat seisomaan. Lautta tuli oikeaa reittiä.
Erityinen tähystys pantiin siis toimeen, että vältettäisiin näiden summattomain röykkiöiden lemmettömät kosketukset. Meillä oli joksikin navakka länsipohjoinen viuhka: pilventukkuja, oikeita uturääpäleitä, ajeli meren pintaa pitkin, ja aukkojen kautta siinti taivas. Kova leisku-aallokko nousi tuulen raastamista laineista, ja hienonnetut vesipisarat kiisivät vaahtona tiehensä.
Mutta kuitenkin tarpeeksi syvänä ollakseni arvoitus muille ja itsellenikin. Ylpeile vain rauhassa ihmistuntemuksestasi. En itsekään tunne itseäni. Vain vesipisarat ovat läpinäkyviä." "Olentosi avain", jatkoi pappi, "lienee todellakin hyvin syvällä. Katsohan esimerkiksi liittolaisiamme. Jokaisesta voi sanoa, mikä syy heidät on saattanut liittoomme.
Häntä ei voitu lohduttaa; joko oli tuo noiduttu hauki käynyt onkeen, tai oli paha onni se onnettomuus, jota hän eilen oli ennustanut. Uusia kojeita silmustaessaan mutisi hän kyllä odottaneensakin, että jotain hänelle oli tapahtuva. Kova vesisade esti aaltoja kohoamasta, vaikka vihurit puhalsivat; vesipisarat kimmahtivat takaisin korkealle vedenkalvon yli, ja koko järvi kiehui.
Päivän Sana
Muut Etsivät