Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Saan minä kiveltä kielen, Kuulen paaelta pakinan Kivi kerran kirkasevi, Paasi toisen parkasevi, Lesken on leukansa lukossa, Koko suunsa sulkehessa. Mie valitsen varrellani. Oisin mieki miehen verta, Kun oisin pohatan poika, Kun ois pelto pienoinenki, Keko kellon suuruinenki. Oisin miesi täyelläni, Sulho suotuinen soria, Kun on muutki Saaren saksat, Nuo Saaren pojat pohatat.
Ja Riikka näpisti tuon syvälle pistäneen oan pois niin taitavasti kuin mikäkin haavalääkäri. Sano minulle, sanoi tyttö veitikkamaisesti, mistä tämän puutarhan kukasta pidät enimmin? Eerikki Pietarinpoikaa oli helppo lepyttää. Hänen teki mieli vastata kysymykseen: Sinusta itsestäsi! mutta hän malttoi mielensä ja vastasi: kaikkein enimmin pidän niistä, joiden vuoksi olen verta vuodattanut.
Välistä kapteenin päätä huimasi tässä kiireellisessä puuhassa, niin että hänen silloin tällöin täytyi istua huoahtamaan, mutta siihen lienee sekin syynä ollut, että lukkari tänä vuonna, hänen terveempänä ollessaan, ei ollut laskenut hänestä kylliksi paljo verta! ja sitte ehkä siitäkin syystä, että hän liiallisesti kiiruhti töitä, sillä sitä hän halusi, että kaikki olisi niin kuin olla piti.
Sinne vihollis-laumasta hyökkäsi kymmenkunta verta himoavaa sotilasta, jotka metsän petojen tavoin raatelivat, ryöstivät kaikki, sitoivat miehen nuoriin ja viskasivat hänet ulos kankaalle.
"Hienosti sateli lunta, kun kuusikymmentäviisi vuotta vanhan isäni ja Jussin kanssa lähdin tuota pahasisuista emokarhua lopettamaan. Muutamia satoja syliä siltä paikalta, mihin sen päivää ennen olimme jättäneet, emme enää verta jäliltä löytäneet.
"Sinä voisit sen tehdä", sanoi pappi, "ainoatakaan nolppua kristittyä verta enään tässä sodassa vuodattamatta". "Ah, te puhutte ystävällisestä sovinnosta, herra pappi mutta silloin noiden uskottomain koirien verenki täytyy herjetä juoksemasta", sanoi Richard.
Keveästi kuin kiepahtava neitonen pyrähti kärpänen Jussi Punnitun otsalle ja puri sitä ja pisti ja imi verta, mutta uhallakaan, vaimon uhalla, ei nyt Jussi ollut sitä huomaavinaankaan. Tupakoi vain synkkänä, hievahtamatta. Ei kiusallakaan rypistänyt otsanahkaansakaan vaikka kärpänen pisti ilkeästi kuin neulalla. Hiljaista, painostavaa.
Te ette ole nähneet, miten paljo verta on vuotanut; te ette ole nähneet, miten paljo kyyneliä on tulvinut; te olette täällä lännen puolella, kaukana Venäjän rajoista, ja teillä on uskollinen ja urhoollinen sotajoukko turvananne, mutta meillä sitä ei ole. Meillä ei ole mitään apua. Kaikki on hukassa, ell'ei kuningas saa tietää kaikkea.»
Sen kuultuani säikähdin, verta purskahti suustani enemmän ja menin aivan tietämättömäksi tainnoksiin, etten tiedä kurittiko hän minua vai ei. Lähellä kotia olin isäni selässä, kun toinnuin. Isäni kantoi kotiin ja äitini toi vähän rehuja lattialle ovensuuloukkoon. Siihen laskivat minut ja panivat vähäsen raanurepaleen peitokseni. Mutta tuli kova kuume, että tuleen luulin syttyväni.
"Minun on vilu, minun jalkani ovat kuin jäässä". "Riisu kenkäsi, minä hieron jalkojasi. Kas näin, tällä tapaa näin tahtoisin tästedes elämä-ikäni kannattaa sinua käsilläni. Onko sinun parempi nyt?" "On koko joukon parempi, mutta päässäni tuntuu kuin juoksisi joka hiuskarva verta. Kuule! minä kuulen kukon laulavan, ja korppikin antaa ääntä. Jumalan kiitos, nyt on päivä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät