Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Minä, veistämä venonen, satalauta laaittama, tässä lahon lastuillani, venyn veistännäisilläni. Pahimmatki maan matoset alla kaarien asuvat, linnut ilman ilke'immät pesän pielessä pitävät, kaikki korven konnikatki kokillani koksentavat. Oisi kahta kaunihimpi, kahta, kolmea parempi olla mäntynä mäellä, petäjänä kankahalla, oksilla oravan juosta, penun alla pyörähellä."
Haa, minun täytyy saada apua!" Vielä säteilee valossa Ben Lomondin huippu, laaksossa vallitsee yö. Yli Loch Lomondin pinnan pauhaa mylvivä myrsky ja viskaa vaahtopäitä kohti jyrkkänä vedestä kohoavaa, autiota kalliota. Ei, ei autiota, kallionlouhikossa asuu siellä Norna vanhus, veden ja tulen ja ilman mahtava valtijatar. Yksinäinen venonen taistelee järven vihaisia vaahtoharjoja vastaan.
Onpa oikein onnen sattuma, että hän tulee, sillä viikkoja on vierinyt, kun häntä olen nähnytkään, ajatteli Maria, ja näihin ajatuksiin pysähtyi hän siksi, että venonen ennätti rantaan, josta hyppäsi maalle reipas ja sorea nuorukainen. Tätä tervehti Maria hymyhuulin ja toivotti tervetulleeksi. Mitä kuuluu, ja kuinkas olet voinut? kysyi Kaarlo tervehdittyään, hiljaisella äänellä.
Ja Signe lauloi niin että metsän rannat kaikuivat, häiritsemättä sillä seutuansa: Sa kuule, metsä synkkä, kaikuva: Voitanko onnen rakkaudella? Sa kuule laakso synkkä, rauhainen; Hän suoko mulle rakkauden, sormuksen? Sa kiidä, venonen, Ma kuuntelen Metsän synkän kaikua. Mä saanko sitte käydä vihille, Nojata rakkahani rinnalle? Ja nukunko kuin lapsi illalla, Heräänkö armahani rinnalla?
Kauas eivät uroot ole ratsastaneet, ennenkuin tapaavat »purren itkemässä, venosen valittamassa.» Kun Väinämöinen tiedustaa surun syytä, vastaa vene: »...Muut purret, pahatki purret, Ne aina sotia käyvät... Minä veistämä venonen, Satalauta laaittama Tässä lahon lastuillani, Venyn veistännäisilläni...»
Vaaran suuruuden täydesti arvaten, kehoittaa nyt Wäinämöinen kumppaleitansa: »Soua, seppo Ilmarinen, Soua, lieto Lemminkäinen, Soutakatte, kansa kaikki, Jotta juoksisi venonen, Pursi eestä ennättäisi!»
III. Tunteita ja kuvia: Lasna ja nyt Oksalla istui laululintu Lapsen leikkiessä hiilosilla Eräs toukokuun tunnelma Miks' et sä, Luoja ? Merimiehen vaimo lapselleen On se mullakin venonen Luoja, suojaa purttani mun!
Sa kiidä, venonen, Ma kuuntelen, Metsän synkän kaikua. Tuo iloinen pieni laulu kaikui ympäri rannikoitta. Pian työntyi vene rantaa vastaan, ja molemmat nuoret, jotka kumpikin olivat Nordhallista, kiipivät alaspäin jyrkännettä myöten kosken varrella.
Kohosi merestä saari, saaresta sataiset kirkot, katot kulta kuumottivat; rannalla venonen valmis, tuuli myötäinen merellä. Nuo munkit monasterissa näkivät neitosen tulevan, viittoivat nenästä niemen: "Ken olet naisten tyttäristä, saavut saarelle pyhälle?" Toi tuuli mereltä tiedon: "Olen Herran heilimöity, saavun saarelle jumalan."
Kun kolotin koivun latvan, Jo likisti linnuksehen; Kun kärsin katajan latvan, Jo kumarsi kullaksehen; Kun vielä panin pajuilla, Jo kapusi kaunoksehen. Kolm' on miehellä pahoa. Koim' on miehellä pahoa, Kolme miehen kuolemata: Yks' on vuotava venonen, Toinen heittiö heponen, Kolmansi äkäinen akka.
Päivän Sana
Muut Etsivät