Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
"No kuultele sitten, tämmöinen se on: Heikkilä maksoi eilen velkansa meidän ukolle tuhannen markkaa kauniita seteleitä, rahat ovat piirongin laatikossa, avain peilin salakomerossa minä olen kunnon renki ja tiedän tarkkaan talon asiat. Nyt minä ajattelen, että tuo tuhannen markkaa saisi yhtähyvin olla meillä, kuin tuolla häijyn-ilkisellä, rikkaalla Mattilan äijälläkin."
Reinhold, emmekö istu tuonne, sanoi Helena osottaen sohvaa. Reinhold siirtyi hänen kanssansa sinne. Ajatelkaamme, jatkoi hän, semmoista koneistoa, jonka voimasta esimerkiksi velallinen, pakenipa hän minne tahansa, aina voidaan saada kiinni ja pakottaa velkansa maksamaan.
Silloin hän suuttui ja sanoi: Anna minun olla, ja sano isällesi, että maksaa minun isälleni velkansa. Sellainen hävytön... Vai niin; se ei ole kummaa, että suutuit, Berndt'iseni, sanoi Göthilda. Ei, sitä ei kummastele kukaan, jatkoi Maria, jonka pienet kasvot punottivat kuin pioni; sitä ei kummastele kukaan... Mutta missä lakkisi on? Kyllä minä sen laitan, jollei se varsin pahoin ole rikki.
Vasta sitten, kun nimismies tulee taloon ja alkaa kirjoittaa elukoita, vetää hän rahat pöytään. Mutta kerran tahtoi hän jatkaa pilaa pitemmällekin ja antoi kuljettaa lehmänsä kaupunkiin huutokaupalla myytäväksi. Aletaan jo vasarata heiluttaa, kun Matti saapuu paikalle ja suorittaa velkansa. »Mikset ennen tuonut?» kivahtaa vallesmanni.
"Totta tosiaankin! kuinkahan onkin niin sattunut?" Sitte hän lainasi viisi markkaa; piti sitä lainassa viikon ja maksoi taas. Topias sai kouraansa kolme markan kappaletta, pieniä hopeita ja kuparia. Kaikista päättäen ei mies ollutkaan ratti, anturajuoppo. Tulkoonpa toinenkin, jotta on niin vähä vaatteita yllä ja niin paljo arpeja naamassa ja maksakoon velkansa yhtä rehellisesti.
Mutta onhan se paree olla velatonna kuin velkahittena, eikös ole? Kuusenlatva nauroi. Arvatenkin! Jaakko Jaakonpoika nauroi sydämmestään: Arvatenkin, sanoo, aivan kuin ei sitä nyt tietäisi, kun on juuri maksanut velkansa.
Hän oli asettanut lakkinsa pianolle, ottanut esille lompakon, astunut askeleen pari lähemmä, ja oli valmis lukemaan rahat. Jaha minä heti paikalla... Kamreeri kiirehti huoneeseensa ja alkoi etsiä laatikostaan... Ohoo, kas vain! Maksaa velkansa... Siinä se on ... no niin...
Hänelle oli vielä epäselvänä ainoastaan seuraava seikka: Kun hän nyt velkansa maksamiseksi ryhtyy syrjätöihin rahan ansaitsemista varten, niin minkälaatuinen on oleva se päätyö, joka ei saa tarkoittaa toimeentulokysymystä, vaan ainoastaan hänen sydämmensä kysymystä? Henrik jätti tämän seikan tuonnemmaksi, arvellen että kyllä se itsestään sitten selviää.
Se koira, arveli skotlantilainen, ei nyt murise minulle, senvuoksi että hän aikoo kerrassaan ja iäksi suorittaa koko velkansa, kun hän pääsee hampain minun kurkkuuni kiinni; mutta koetellaanpas, eikö sitä petturia saisi hänen omilla aseillaan voitetuksi. »Kuules, Hairaddin veikkonen», sanoi hän, »olethan sinä nyt meidän seurassamme matkustanut kymmenen päivää, vaan et ole vielä kertaakaan näyttänyt meille ennustustaitoasi; ja kuitenkin olet sen taidon harjoittamiseen niin ylen harras, ettet malta olla näyttämättä luonnonlahjojasi yhdessäkään luostarissa, mihin me poikkeamme, vaikka se vaara onkin tarjona, että palkaksesi saat viettää yötä heinäsuovassa.»
"Sinä vielä vääremmin minua," sanoin minä. Kalle nousi hitaasti ylös, ojensi sanaa sanomatta minulle kätensä ja niin hän lähti. Siihen aikaan oli paikkakunnallamme kova Amerikkakuume. Ihmisiä riensi sinne joukottain, ja muutamat säästävimmät miehet lähettivät sieltä kelpolailla rahoja kotiinsa. Moni velallinen talo maksoi pian velkansa, ja monikin itsellinen hankki sillätavoin itsellensä tilan.
Päivän Sana
Muut Etsivät