Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Koska he olivat puhuneet hiljennetyllä äänellä sillä aikaa, kuin puhuivat Em'lystä, en minä epäillyt, että hän oli likellä. Kun kysyin, eikö ollut niin, nyykäytti Mr. Omer "kyllä" ja viittasi vierashuoneen ovea kohden. Kiireiseen kysymykseeni, saisinko katsahtaa sisään, vastattiin täydellisellä suostumuksella; ja sisään katsahtaessani lasin läpi näin hänen istuvan työnsä ääressä.
Joka askeleella joku pelästynyt onneton, joka kuitenkin oitis, nähdessään Diesbach'in lippukunnan, sai rohkeutta ja vaati aseita. Iltapuoleen, muutamassa laakson viimeisistä käänteistä Vétroz'iin päin, eräs lukuisa partiokunta sulki äkkiä tien. Diesbach'in pojan sotahuuto: "Bern ja pyhä Vincent!" oli tuskin ehtinyt kaikua, niin vastattiin toiselta puolen: "Schwütz ja Lucern!"
Kukin katseli eukkoa oudoin silmin; kukin pelkäsi ilmoittavansa salaisuuden; hänen kanssaan ei puhuttu, tuskin vastattiin hänen tervehdykseensäkään. Olla tuosta hämille käymättä, siihen tarvittiin mustan Marannan koko omituinen luonto.
Dubrovskij hyppäsi vuoteeltaan, otti aseensa ja tuli ulos teltasta. Ulkona häärivät rosvot meluten. Dubrovskijn tullessa syntyi synkkä hiljaisuus. Onko kaikki täällä, kysyi Dubrovskij. Kaikki muut, paitsi vahdit, vastattiin. Paikoillenne! huusi Dubrovskij, ja rosvot asettuivat kukin paikalleen. Samassa tuli kolme vahtia juosten porteille. Dubrovskij meni heitä vastaan. No, mitä nyt? kysyi hän.
Sen tehtyäni pakenin monasteriin, polvillani rukoilin sen hurskailta isiltä armoa ja sovintoa. Minulle vastattiin, että läsnäoloni saastutti pyhän monasterin. Kokonaisen ihmiselämän kestävät raskaimmat katumustyöt ja kovimmat ruumiin rasitukset tuskin voisivat sovittaa rikostani.
Eikä se tarvinnutkaan pohjatuuli, hyydelmöinen, kuin yhden yön seudun, kun maa jo kovana kappasi ja lätäköt kaikki riittaan pani. »Talvi tulee», sanottiin, ja siihen vastattiin: »Jo tuon on aika tullakin.» Kylmi yön, kylmi toisenkin. Mutta kun sitten aamulla ihmiset ylös nousivat ja ikkunasta katsoivat, sanoivat: »Ka talvi!» Ja äänessä, millä se sanottiin, oli kuin: terve tuloa!
No, sanokaapas nyt minkä veron panette maalle? kysyi Nehljudof. Mitäpä me rupeaisimme verottamaan? Emme me sitä voi. Teidän on maa ja teidän valta, vastattiin väkijoukosta. No eihän, saatte itse käyttää hyväksenne nämät rahat kunnallisiin tarpeisin. Sitä emme voi. Kunta on erikseen ja tämä asia erikseen.
Isäntä luki pöydän takana. Edellä puolisten oli luettu päivän evankeliumi, veisattu virsi ja luettu Raamattuakin, vaan nyt luki isäntä virsikirjasta »kotona olevaisten rukousta matkalle menneiden edestä». Ja ruoti-ämmä otti osaa hartahasti, käsi poskella, ja ruumis nyökkäsi. »Hyvää iltaa!» toivotti naapurin isäntä, astuessaan pirttiin. »Jumala antakoon!» vastattiin ja isäntä luki lukunsa loppuun.
Hänelle vastattiin, että hra Méraut oli lähtenyt pitkälle matkalle. Tähän selitykseen hän tyytyi. Ajatteleminen väsytti häntä. Samoin puhuminen. Pian vajosi hän velttoon välinpitämättömyyteensä ja palasi potilasten sumumaahan, jossa omat unet ja ympärillä olevat esineet sekautuvat toisiinsa. Ovissa käydään, tullaan ja mennään, kuiskaillaan hiljaa ja hävitään hiipien.
Ehkä olen tehnyt tätä kyllä liian tuikeasti, mutta omituisen vaikutuksen sain kun erään sairaan luona käydessäni minun kysymykseeni, oliko sairas suomalainen, vastattiin: "Ei, herra pastori, kyllä hän on virolainen, mutta kyllä hänellä on kuolematon sielu."
Päivän Sana
Muut Etsivät