Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Leena oli samoin kuin muutkin huomannut kiitävän ratsastajan, mutta häneen ei tämän tulo koskenut. Hänen ryppyiset kasvonsa ja pitkä vartalonsa kulmikkaine liikkeineen näyttivät, ettei häneen pystynyt mikään levottomuus tai pelko. Tuo tarkkaava katse osoitti sittenkin, että hänessä kyti uteliaisuus niin kuin toisissakin.
Saraheinistä hän seppeleen Surkean nyt sitoi päähänsä, Ohdakkeesta oksan taitti, sen Pani hempumeksi rinnalleen; Teki olkivyön ja kääri sen Hoikan vartalonsa ympäri. Noihin puettuna orjatar Astui linnaan nuoren ruhtinan. Toinen laulu. Samassa hän lausuu orjalleen: "Mun orhini tuo, Iwan! Tuo myös mun valkea haukkani, Se tänään kiitävä on." Moskwaa, sä tyyneä virtanen, Mik' on tohu rannallas?
Hänen otsansa oli korkea, vaan aika oli siihen kyntänyt syviä, suuria ryppyjä, jotka todistivat, että mies oli paljon miettinyt ja sureksinut. Ajatus panee aina kyltin työhuoneensa seinään. Kun hän toisinaan unhotti itseään, käykistyi hänen vartalonsa; kasvojen jänteet löyhistyivät ja huulet värisivät kuin vetotaudissa.
Hänen vapaa, ujostelematon muotonsa oli poissa ja jonkunlainen pelkurimaisuus ja vavistus oli tullut sijaan; hänen ennen niin voimakas, suora vartalonsa oli kuihtunut ja köyristynyt, koko hänen ulkomuotonsa oli raukea, huolimaton ja likainen. "Richard Norman, sinä olet mennyt vaikeaan palvelukseen, julman isännän alamaiseksi.
Jos hän ennen oli kuihtuneen ja kurjan näköinen, niin nyt hän vasta kurjaakin kurjemmalta näytti. Hän oli niin kuihtunut, ettei hänestä ollut jälellä muuta kuin pelkkä varjo. Hänen vartalonsa oli käpristynyt käpräksi kuin kysymysmerkki, ja täysi työ näytti hänellä olevan, jotta hän voi pysyä pystyssä.
Tavan takaa kävi hän soturiensa luona, ja missä hän vaan näyttäytyi katsoivat kaikki, päälliköt ja sotamiehet, kunnioituksella, ihastuksella ja rakkaudella "urheaan kenraaliinsa", jonka suurista sinisilmistä neron tuli loisti yhdessä vakaisuuden ja lempeyden kanssa. Hänen korkea, hoikka vartalonsa oli sopiva soturille.
Pienen, vanhan rouvan kirkkaista silmistä sävähti suuttumus, ja hänen hinterä vartalonsa vapisi hyvin hillitystä vihasta. Hän ei sanonut kumminkaan mitään, rupesihan vaan täyttämään kellosepän käskyä. Viuluniekka istui tuolillaan, piippuansa poltellen. Vasta sitten kuin kelloseppä oli ottanut muutamat korjaamansa taskukellot ja lähtenyt kyökistä, vasta sitten hän nousi auttamaan emäntää.
Hän nousi auringon kanssa ja meni kohta katsomaan että päivän työ alkoi sekä sisällä että ulkona. Joka paikassa kartanossa ja sen mailla nähtiin hänen hoikka korkea vartalonsa. Hänen pukunsa oli yksinkertainen, mutta kuitenkin semmoinen, että se soveltui hänen vartaloonsa ja salli kaikkien jäsenten vapaasti liikkua.
Kauhistava huuto pelon ja kauhun pitkällinen ulvonta kajahti nummen äänettömyydessä. Veri hyytyi suonissani. "Hyvä Jumala!" huudahdin minä. "Mitä tuo on? Mitä se merkitsee?" Holmes oli hypähtänyt seisomaan, ja minä näin hänen tumman, voimakkaan vartalonsa majan ovella. Hän seisoi hartiat kumarassa, pää eteenpäin ojennettuna, tuijottaen pimeään. "Vaiti!" kuiskasi hän. "Vaiti!"
"Niin, en minä häpeä; mutta minä otaksun kuitenkin, että kaikki on käynyt niin pian. Minä voin tuskin uskoa, että me olemme oikein kihlatut". "Jotakin on vielä, johon emme ole tulleet, rakas Marini; sillä jotakin puuttuu", sanoi Knutson ja kiersi kätensä hänen hoikan vartalonsa ympärille, jonka perästä hän painoi ensimäisen suutelon hänen punaisille huulillensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät