Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Se puhui houkuttavasti levosta ja hiljaisuudesta, syvästä, katkeumattomasta rauhasta, jota ei mikään voi häiritä... Se kertoi hänelle kuoleman suruisia satuja, se kuvasi ijäistä rauhaa, joka lepää nukkuvan kalpeilla kasvoilla, niin uneksivasti ja salaperäisesti, että suloinen väristys kävi Esterin läpi, kuiskasi se humisevista lehmuksista ja visertelevistä linnuista tuolla hautuumaalla, missä kuolleet onnellisina uinuvat tuntematta enää elämän tuskia ja pettymyksiä... Mutta hautansa hiljaisuudessa kuulee hän tukahutettuja nyyhkytyksiä, musta varjo lankee kirkkomaan päivänpaisteiselle hietakäytävälle, ja silmät, jotka ennen olivat ankarat ja kylmät kuin teräs, loistavat lempeinä kyynelistä... Kuolema herättää jälleen rakkauden eloon ... katumus saa unohtuneet nuoruudentunteet virkoamaan, ja Ester antaa kaikki anteeksi onnellinen antaa mielellään anteeksi sovinnon lempeys haihduttaa kaikki epäsoinnut... Ja ken on onnellisempi kuin ikuiseen uneen vaipunut?
Mutta kun Niilo astui ruumiin luo ja laski tukevasti kätensä kuolleen ristissä oleville käsille, ja alkoi lukea Isämeitää vapisevalla mutta kovalla äänellä, niin jännitys mielissä asettui, ikäänkuin nostettu ase vaipuu kädestä, kun rosvo on vaan tien yli lankeava varjo.
Sitte oli hän lukenut nälkää nähden Upsalassa, ja lääkärinä tuli hänelle kohta paljo sairaita, joissa useammin sai nähdä elämän varjo- kuin ilopuolia.
Hän väitti että tämä pääsötodistus saattaa kyllä olla hyvä meidän maailmassamme, jossa ehkä enemmän otetaan huomioon varjo kuin itse ruumis, enemmän katsotaan kuoreen kuin sydämeen, mutta täällä, jossa oli tapana perinpohjin tutkia jokaista asiata, ei se ollut suuresta merkityksestä.
Ajatukset nousivat hänen sielustaan niin selvinä ja elävinä, hänestä tuntui, ettei kirjottaminen koskaan ollut käynyt niin helposti ja nopeasti kuin nyt, ja muisto isän ja hänen välisestään epäsoinuusta oli vain kuin äkkiä kohoovan ja yhtä äkkiä haihtuvan pilvenhattaran varjo. Välistä laski hän kynän syrjään, nojasi päätä käteensä ja katseli uneksien meren yli.
Joko on niin pitkälle menty, lausuili Tessin, että Ruotsin miesten kunniaa ja omatuntoja ostetaan ulkomaisella kullalla? Hyvät herrat, minä vetoan ritariston ikivanhaan kunniaan. Maamarsalkkana en voi suvaita, että vähäisinkään moisen törkeän epäluulon varjo tahraa säädyn mainetta.
Se oli ollut vain varjo, vain sadas-osan sekunnin vaikutus. Mutta jos se oli totta, silloinhan ei Liisalla koskaan olisi rauhallista hetkeä elämässään. Silloinhan hänen täytyi aina vaania, aina olla varoillaan. Seurata toisen jokaista kasvon-ilmettä, kuunnella jokaista äänenvivahdusta ja pelätä, ettei tuo hirveä tulisi, ettei tuo kamala uudistuisi.
Ja niinkuin se, mi tahdo ei, jot' tahtoi, ja tuumain uutten vuoksi mieltään muuttaa, niin että jättää koko alkamisen; ma niin tein rantamalla synkeällä, näät harkiten ma aikomuksen jätin, johonka ensin olin ollut nopsa. »Sanasi oikein tajunnut jos olen», minulle vastasi tuon Suuren varjo, »povessas pelkuruus nyt vallitsevi,
Me istuimme päivällisille ja meidän kanssa kymmenkunta pikkuisia tyttöjä, ja Mr. Wickfield näytti vaan olevan varjo siitä kauniista kuvasta, joka riippui seinällä. Se levollisuus ja rauha, joka muistissani aina oli kuulunut tähän hiljaiseen paikkaan, vallitsi siinä taas. Aterioittuamme menimme, koskei Mr.
Silloin pyörähtivät taas hänen ajatuksensa väkisinkin Gudulaan, ja hän nousi istuimelta, vähän selkäänsä oikaistaksensa, astui ikkunan eteen ja katsoi ulos, toivottaaksensa myös sisar Gudulalle hyvää yötä. Mutta kummallista! tuosta tutusta ikkunasta pilkoitti vielä tuli, ja levoton varjo liikkui yhtämittaisilla väliajoilla uutimilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät