Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Siitä vanha Väinämöinen, kun oli sanoja kuullut, saanut kylliksi sanoja, luonut lempiluottehia, rupeavi lähtemähän suusta Antero Vipusen, vatsasta varaväkevän, mahtipontisen povesta. Sanoi vanha Väinämöinen: "Oi sie Antero Vipunen! Ava suusi suuremmaksi, leukapielesi levitä, pääsisin mahasta maalle, kotihini kulkemahan!"
Seitsemästoista runo Vaka vanha Väinämöinen, kun ei saanunna sanoja tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista, ain' yhä ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi, mistäpä sanoja saisi, loisi lempiluottehia. Paimen vastahan tulevi; hänpä tuon sanoiksi virkki: "Saat tuolta sata sanoa, tuhat virren tutkelmusta suusta Antero Vipusen, vatsasta varaväkevän.
"Uskoin ennen ihmisihin, en nyt itke, en iloitse, ohi käyvät onnet heidän, onnettomuudetkin ohitse, tiedän kyllä kylmyyteni, en sitä sure, en kadu, se on voitto taisteloiden, tulos tappion tuhannen. "Tein ma kerran ihmisiä kaavahan oman kuvani, ottivat minun vikani, herjasivat herkintäni, tahdon tehdä toisen heimon, hiljaisen, varaväkevän, käyvän maata, merta pitkin kuin on kärsiväin hymyily.
Nousi maasta Maan-venyjä: "Ken olet kempi kulkemassa, maan valta vaeltamassa, kun et suuhuni solahda?" Lausui Kouta, kolkko miesi: "Olen Kouta kulkemassa, Lappi maata laulamassa, tullut en tänne syötäväksi, tulin tietojen hakuhun." Umpisilmäinen urahti: "Annoitko oman veresi?" Lausui Kouta, kolkko miesi: "Tein sen poika-polvenani, sain sanan varaväkevän: veri verta vahvistavi."
Homeparta paukahutti: "Murhasitko muut ilosi?" Lausui Kouta, kolkko miesi: "Tein sen miesnä nuorempana, sain sanan varaväkevän: rauta raudan rohkaisevi." Saven-harmaja saneli: "Kirositko kantajasi?" Lausui Kouta, kolkko miesi: "Tein sen kuolon kynnyksellä, sain sanan varaväkevän: kylmä kylmän karkaisevi." Sanoi Maahinen sanansa: "Olet Kouta kolmi-lukko."
Taos rautaiset talukset, tao rautarukkahiset, paita rautainen rakenna! Laai rautainen korento, teräksinen tienaellos: pane syämehen teräkset, veä päälle melto rauta! Lähen saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan vatsasta varaväkevän, suusta Antero Vipusen."
Silloin vanha Väinämöinen löihen itsensä sepoksi, rakentihe rautioksi; painoi paitansa pajaksi, hiat paian palkehiksi, turkkinsa tuhottimeksi, housut hormiksi rakenti, sukat hormin suulliseksi, polvensa alasimeksi, vasaraksi kyynäspäänsä. Takoa taputtelevi, lyöä lynnähyttelevi; takoi yön lepeämättä, päivän pouahuttamatta vatsassa varaväkevän, mahtipontisen povessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät