Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
GRANSKOG: Mitä sinä aavistat? KERTTU: Onko se revolveri? GRANSKOG: Kaikkea sinun päähäsi juolahtaakin! KERTTU: Viktor! Sinä aiot mennä ja surmata itsesi tänä yönä! GRANSKOG: Minä vannon: se ei ole revolveri! KERTTU: Sinä voit vannoa väärin minun tähteni. Anna se minulle! GRANSKOG: Se on vain eräs kirjelipas. KERTTU: Anna se minulle. GRANSKOG: Se ei ole minun. KERTTU: Kenenkä se on?
Aioin juuri pyytää saada teidän kuninkaalliselle majesteetillenne esittää nuoren henkilön, joka, ellen erehdy, on saman kreivi Bertelsköldin poika hänen toisesta naimisestaan mainitun henkilön kanssa. Ai, ai, hyvä markiisittareni, kun teidän ikäisenne nainen suosittelee nuorta miestä, niin voi vannoa, että hänellä on siihen hyvin vaikuttavia syitä.
Koska seuralla oli näin kapinallinen kanta, niin emme saata ihmetellä että se pyrki pysyä salaisuuden vaipan verhossa. Uusia jäseniä seuraan ottaessa noudatettiin suurta varovaisuutta. Jokaisen uuden jäsenen täytyi pyhällä valalla vannoa, ett'ei hän seuraan kuulumattomille sen vehkeistä ja toimista mitään puhuisi. Vieläpä tämä vaiti-olemisen sitoumus koski itse seuran nimeä ja olemustakin.
Peggotyn omaksi huoneeksi, josta savu tuprusi takantorvesta; ja hänen teki suuresti mieli, jutteli hän minulle, astua sinne ja vannoa, että hän oli minä itse, joka oli kasvanut tuntemattomaksi. "Milloin aiot esitellä minua heille siellä, Tuhat-ihanainen?" sanoi hän. "Minä olen käskettävänäsi. Aseta asiat omaa mieltäsi myöden".
»Hm niin, nähkääs, sir, se juoksi niin nopeasti ja oli niin kumarassa, että minä todellakaan en voi vannoa, että tunsin hänet», oli vastaus. »Mutta jos tarkotatte oliko se mr Hyde niin, totta tosiaan sir, luulen että hän se oli.
"Se tapahtuu sinun edesvastauksellasi", vastasi toinen, jonka viha oli yltymällänsä. "Miksi vastustat minua? Minä teen velvollisuuteni. Hänen sopii vannoa, ettei hän ele mikään kristitty ja kaikki muuttuu hyväksi. Tässä kaikki, jota hänen tulee tehdä." Nyt Helena vapisi yhä kovemmin. Hegion silmät kiilsivät. Hän astui upseerin luo ja lausui matalalla äänellä: "Sinä et ole sanonut mitään pojasta."
Hän oli päässyt vapauteen itkeäksensä isänmaatansa, hän oli löytänyt poikansa menettääksensä hänet, ja nyt tuli kutsu vanhan kumppanin luo sanomaan jäähyväiset hänelle haudan partaalla. Täytyykö minun ensin vannoa uskollisuutta? kysyi kapteeni kalpeana. Kyllä täytyy, vala vannotaan tuolla pihalla.
Voitko vannoa olevasi minulle uskollinen morsian voitko?" Viimeisiä sanoja sanoessaan vapisi Edvard'in ääni tuntuvasti, ei kylmyydestä eikä pelosta, vaan siitä, että hetki oli kallis, joka päättäisi hänen tulevaisuutensa pyrinnöt. Hän syleili Klaaraa ja painoi hänen huulillensa useampia suudelmia. "Lupaan, lupaan, sill'aikaa ja hamaan elämäni iltaan asti olen oleva sinun uskollinen morsiamesi.
Liettualaisten tulisi hajoittaa nostoväkensä, luovuttaa ruotsalaisille, paitsi muita kaupunkeja ja linnoja, myöskin Vilna, maksaa kolmetuhatta tukaattia kuussa ruotsalaisen sotajoukon ylläpitämiseksi ja vannoa, etteivät kahdeksan kuukauden kuluessa, s.o. ensi kevääseen mennessä, ryhtyisi mihinkään vihollisuuksiin ruotsalaisia vastaan.
Oliko hän oliko hän ehkä tuo outo mies, jonka näin kallion huipulla? Tosin kyllä näin häntä vain hetkisen, mutta voisin vannoa, ettei hän ollut kukaan niistä, joita täällä olen nähnyt, ja minä olen tavannut kaikkia naapureita. Hänen vartalonsa oli pitempi kuin Stapletonin ja paljoa laihempi kuin Franklandin.
Päivän Sana
Muut Etsivät