United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta he tekivät samoin kuin kaikki muutkin, joiden kanssa hän oli tuosta arasta asiasta puhunut: vaikenivat ja katselivat poispäin. Onko niinkuin sanoin? Sanokaa suoraan ja pelkäämättä, Antero Vaaralainen. Enhän tiedä, vastasi vanhus vältellen. Ei sitä kai meidän talossamme. Eikä meidänkään, urahtivat jotkut toiset.
Niin käveli nyt tuo vanhus, ilman muuta tarkotusta, kuin se, että kerran saisi seisahtua. Liinan tultua, näkyi hän heräävän haluttomuudestansa. Hän vei tytön Kaarlon kamariin.
Mutta vanhus arveli puolestaan, ettei hänen pitäisi sentään olla liian sydämmetön toverinsa kevytmielistä ja nähtävästi eksynyttä poikaa kohtaan ja jättää antamatta tälle ohjetta.
Laskiaisen aikaan kävin tapaamassa ja nyt taas Jumalan avulla pääsin käymään kaupungissa, puhui hän. Ja jos Jumala suo, ehkä pääsen jälleen jouluna. Paras onkin kun käytte, sanoi vanhus vilkaisten Nehljudofiin: täytyy pitää silmällä, muutoin kuka sen nuoren miehen tietää, kun se elää yksin kaupungissa. Eikös mitä, vaarikulta, minun ei ole niitä miehiä. Kuin nuori tyttö hän on puhdas ja viaton.
Rovasti Larsson oli kuitenkin niin täydellinen vastakohta hurskaalle tyttärellensä Cecilialle kuin maan tomusta muodostunut vatsa voipi olla taivaan kirkkaalle silmälle. Hän oli jättiläiskokoinen vanhus, kahden seitsemättä vanha, leppeä ja muhoileva, hyvin harrasmielinen, kun niin tarvittiin, mutta ei milloinkaan ajatellut muuta kuin omaa etuaan.
Vanhus otti hänen kätensä, tutki sitä ja sanoi: »Teidän onnenne syntyy viimein, kun ilonne kuolee ja kuihtuu, ja se ilo, jota tulevaisuus lupaa, on käyvä ensin haudan ylitse, kukoistava sen toisella puolella ja temmattava kuoleman käsistä.» Elina vapisi: »Onko tuo iloa ja onnea?»
»Mutta hyvä on, että olen täällä», puheli hän edelleen yksikseen. »Siten voin ainakin tulla vakuutetuksi, ettei vanhus kirotessaan tehnyt minulle mitään vääryyttä. Ja mitä syntejä ei vielä ole, saattaa tulla.»
Nyt, kun ovi aukes ja hän tunsi kasvintuttavansa, pystyyn karkas vanhus vaivain, haavain herpaisema. »Vielä», virkkoi, »päivä meille paistaa, polvi uus kun astuu polkujamme, voimaa, miehuutta kun viel' on maassa. Moinen täss' on kirkonmeno ollut, että lapsi, kehdossaan sen kuullut, lapsenlapsilleen sen kertoo vielä. Katso, niinkuin ahnas susilauma tuli vihollinen voiton-vimmoin, ryösti, tappoi.
Tätä sanoessaan veti vanhus punaliidulla ympyrän tuhkankarvaiselle lattialle niin, että sen keskipisteenä oli kolmijalka, ja sen reunoille hän asetti seitsemän pientä suitsutusastiaa, mutta hän itse sekä hänen oppilaansa jäivät seisomaan ympyrän sisäpuolelle. Suitsutus sytytettiin, ja ennen pitkää tulvi huoneeseen hyvänhajuisia, hurmaavia höyryjä. Iso seinäkello näytti puolta kahtatoista.
Mutta tämäpä oli antanut lupauksensa; Aben Habuz nyhjäytteli hartioitaan; "meillä täytyy olla kärsivällisyyttä," sanoi hän, "tuo vanhus on ottanut aatteensa, minkälaisen asunnon tietoviisaalla tulee olla, pyramidien sisältä ja Egyptin isoista jäännöksistä; mutta kaikella on loppunsa ja niinpä hänen luolansakin sisustuksella."