Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mutta Valtteri viskeli käsiänsä ja lähti äreänä metsään siks' aikaa, kuin hänen vaatteensa kuivivat. Vähän matkaa kulettuansa, tapasi Valtteri metsästäjän, joka sanoi hänelle: "voitko, tyttöseni, neuvoa minulle tietä kalastajan tuvalle?" "En minä ole tyttö", vastasi Valtteri, ja meni ylpeästi sivutse. Vähän matkan päässä poimi eräs muija mustikoita.
Kiitos vain, vastasivat pojat, ja laskivat mieluummin kelkoilla tätä jyrkkää mäkeä. Nyt oli pääsiäinen tulossa, jolloin poikien piti saaman lupaa, mutta yksi päivä tuli heidän vielä lukea. Kovaksi onneksi oli sinä päivänä hyvin kaunis ilma; aurinko valaisi herttaisesti lunta, ja puut olivat kuurasta valkoiset. Valtteri joutui kiusaukseen, jota ei voinut vastustaa.
Kuin Valtteri löi painia Kalle Uitamon tahi Vilho Välkyn kanssa ja paiskasi ne maahan, sanoi hän: sellaisen kyydin minä sudellekin näyttäisin! Ja kuin hän ampui nuolen Joonaan selkään, että lammasnahkaiset turkit ropsahtivat, sanoi hän taas: noin minä sinut ampuisin, jos olisit susi! Kyllä hän muutamien mielestä laski vähän liikaa, Valtteri parka. Mutta täytynee uskoa häntä sanoistansa.
"Kyllä ne tarpeen olisivat. Ja monelta köyhältä lapselta puuttuu ruokaa ja vaatteita." "Hyvä, että muistit sen, Joonas", sanoi Valtteri. "Tuvan minä rakennan enkä lehmääkään unhota. Kaikkein köyhäin lasten pitää saaman ruokaa ja vaatteita." "Mutta sinulla ei ole rahoja vielä", virkkoi Joonas. "Eipä paljoa puutu", vastasi Valtteri. "Huomispäivänä menen torpparin luo.
Kas tuossa kai nukkuu karkulainen, sanoivat miehet keskenään. "Odotapas vähäsen!" sanoi yksi heistä. "Tuolla nurkassa on jotain karvaista; mitäs, jos se olisi karhu?" "Nuijitaan se, ennenkuin se herää", sanoi toinen miehistä; "muuten puree se meitä." Juuri samassa uneksi Valtteri ihmissyöjistä, jotka tulivat Robinpojan saareen ja olivat siinä paikassa paistaa hänet illalliseksi.
Eipä ollut helppo hameessa juosta kannikkoa sille, joka oli tottunut liikkumaan vapautta rakastavilla säärillä. Vihollinen saavutti Valtterin ja ampui häntä joka taholta. "Kyllä me sinut opetamme luhjailemaan, kuin voisit olla apuna", huusivat pojat. "En minä ole mikään tyttö, minä olen mies", kirkasi Valtteri, kepillänsä huitoen.
Pässi totteli, nenä alaspäin. Hei, jopa luisti nuolen nopeudella suorastaan syvimpään Sokurimaahan... Aluksi ei näkynyt muuta kuin Valtterin päätä, sitten ainoastaan lakki; viimein ei enää mitään... Pässi ja Valtteri olivat kadonneet nietoksiin. Valtteri painoi silmänsä kiinni, kuin hän upposi lumeen.
"Tule, niin pistän sinut avantoon, jossa vesi on kylmää kuin jää," sanoi lumiruhtinas, "ja siellä saat syödä niin herkullista lumihilloa, ett'et ikänä ennen ole moista maistanut, sillä se on valmistettu kuurasta ja sokurina on survottua jäätä." "Kiitoksia paljo," vastasi Valtteri, "ei minun taida olla nälkä."
Tuo on epäilemättä taikavalkea, päätti hän, koska se palaa ilman savua, niinkuin taikavalkeat ainakin. "Tuletko, Maija, kanssani tuonne torpparin luo?" kysyi hän. "En varmaan tiedä, osaanko sinne." Valtteri tiesi kyllä tien, mutta epäili kumminkin, eikä mielellään kulkenut yksin metsässä. "Odottappas vähän, kyllä tulen, kuin saan esiliinani täyteen katajia", sanoi Maija.
"Ei minulla nyt ole aikaa", sanoi Joonas, "ja varmaankaan niitä ei ole useampia kuin kolme, kyllä sinä ne yksinkin hoidat." "Se kyllä on tosi", sanoi Valtteri; "mutta katsopas Joonas, jos niitä on kolme, niin yksi niistä voisi karata minuun takapuolelta, ja siten olisi minun hankalampi saada ne tapetuksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät