Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
"Rakas poikani," sanoi hänen isänsä, "nyt puhut unen-houreita. Etkö enää muista, kuinka hurjapäisenä laskit päistikkaa korkeata mäkeä alas? Siellä sattui pääsi kantoon ja toverit nostivat sinut lumesta. Loput olet uneksinut, mutta pysy nyt yhdessä kohden ja haudo päätäsi, niin paranet pian jälleen." "Missä on pässi?" kysyi Valtteri, joka tuskin luuli todeksi, mitä hänelle kerrottiin.
Sitte talutettiin Valtteri tukasta jälleen pöydän luo. Armoa ei annettu vähintäkään. Valtteri irvisteli suutuksissaan. "Minä tahdon kotia äidin ja isän tykö!" huusi hän. "Kokeeksihan vain olen täällä." "No hyvä olikin, että sait kokea", sanoi Susanna muori. "Ole toisten tarkka ja tottelevainen, poikani, niin pääset tukistuksesta!" Valtteri aprikoitsi.
Ensiksi oppi hän kirjaimet, sekä suuret että pienet. Tavaaminen veti usein suun väärään, mutta kuin Valtteri sai sievän lukupuikon, rupesi sisälukukin luistamaan. Sinä päivänä, jona hän osasi selvästi lukea kirjasta, oli Susanna muori niin mielissään, että antoi lapsille voileipää siirapin kanssa. Valtteri ei ollut koskaan ennen niin suurella mielihyvällä katsellut muorin pitkiä sormia.
Vahingoksi ei hänellä ollut kuvastinta, jotta olisi itse voinut nähdä, kuinka mahtavan ja julman näköinen hän oli siinä mietiskellessään, miten hän uutta valtakuntaansa oikein hallitsisi. Valtteri oli tehnyt ahkerasti työtä, ja nälkä rupesi pientä vatsaa vaivaamaan. Kyllä nyt juusto ja leipä olisi maistanut makealta kuin pannukakku, mutta niitä ei ollut enää nimeksikään.
"Iltapäivällä soudamme tuonne Kuuselaan," lupaili isä, "ja silloin saat koettaa, mihin Lunkentus kelpaa." "Eikö Valtteri voisi panna laivaansa vesikorvoon purjehtimaan? Minä kammoon järveä", sanoi äiti huolestuneena. "Pitääkö Lunkentuksen purjehtiman vesisaavissa?" kysyi närkästyen Valtteri. "Saadaan nähdä, jos olet tottelevainen", sanoi isä.
Sentähden sanoivatkin hänestä Joonas ja Leena: kas tuossa Valtteri, joka susia ampuu! Ja muut tytöt ja pojat sanoivat: tuossa rohkea Valtteri, joka yksin uskaltaa neljän kanssa tapella! Vähimmin epäili kykyään Valtteri itse. Eräänä päivänä varusti hän itsensä oikein sutten surmaksi.
Sitä aarretta pitäisi sinunkin etsimän; se hyödyttäisi paljon enemmän kuin ymmärtämättömäin ihmisten lorut maahan kätketyistä kattiloista, joita ei koskaan liene ollutkaan." Valtteri rupesi itkemään. "Eikö täällä metsässä sitte ole aarretta ollenkaan?" kysyi hän.
Tässä ei pitkät puheet auttaneet; Valtterin täytyi nousta vaunuihin. Pieni tyttö itki Jeppeä, ja Valtteri itki Villiä, ja metsänvartijan lapset kumarsivat turhaan hilalla marjoinensa, ja kristityt ja pakanat seisoivat hämmästyksissä, ja ajomies sätkäytti hevosia ruoskalla, ja kaupunkia kohden mentiin. Kuin päästiin kaupunkiin, sanoi maaherra: "Viekää poika Villinensä koppiin!"
"Tulkaa, tulkaa, mutta lähdetään kohta", sanoi Valtteri, vetäen ukkoa muassaan portaille ja maantielle. "En minä mitään valkeata näe", sanoi ukko. "Odottakaa, kuin pääsemme tuonne mäelle, sieltä se näkyy", vakuutti Valtteri. Niin olikin. Kuin nousivat mäelle, näkivät he kumpikin saman suuren valkean, jonka Valtteri oli nähnyt välkkyvän puitten välistä.
Ukko lakkasi lukemasta, ja luoden Valtteriin erinomaisen kauniin, mutta vähän leikkillisen silmäyksen, vastasi hän, tätä kysymystä kummaksumatta: "Mistä pikku herra sen tietää?" "Minä näin sen itse", vastasi Valtteri kiivaasti. "Tulkaa ulos, niin saatte tekin nähdä sen, kuin kuljemme vähän matkaa tietä myöten." "Niinkö luulet? No, mennäänpä tuota katsomaan", sanoi ukko.
Päivän Sana
Muut Etsivät