Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
"No, missä on aarteenne, vaari kulta?" kysyi Valtteri, kuin ei nähnyt merkkiäkään puheena olleesta suuresta vaskikattilasta. "Täällä!" sanoi ukko, taluttaen Valtterin pienen pöydän luo, jolla raamattu oli avattuna, kuten aina lauantai-illoin. "Tässä on minun ja kaikkein ihmisten kallein aarre, Jumalan sana.
Robinpojan kirjan otti hän mukaansa, oppiaksensa siitä miten piti menettelemän, ja nyt kiirehti hän sukkasillaan alas portaita ja porstuan ovesta ulos. Yö oli ihana ja raitis, taivas valoisa, ja kaste oli langennut viheriäiseen ruohikkoon. Valtteri ei enää kävellyt, hän juoksi, kuin omatunto olisi häntä vaivannut.
"Mutta mistä nyt äkkiä saamme kuivia vaatteita?" sanoi äiti. "Lotta, juokse kalastajan tuvalle ja pyydä lainaksi lasten vaatteita!" Lotta meni ja palasi hetken kuluttua. "Heillä on vain pieni poika ja isonlainen tyttö", sanoi hän. "Tässä on tytön paita ja raitainen pyhähame sekä sukat ja kengät." "Täytyykö minun käydä tytön vaatteissa?" kysyi Valtteri.
Valtteri pukeutui sukkelasti vaatteihinsa. Hän oli mielestään varsin keveä, ketterä ja sukkela omissa vaatteissaan. Nyt sai hän taas olla poikana; hän oli koko mies, ja mielestään kylliksi väkevä sotimaan kuusenkävyillä koko sotajoukkoa vastaan. Hän oli joutunut surkeaan häpeään.
Sepä ihmeellistä. Valtteri olisi mielellään ollut Robinpoikana. Hän ei ensinkään muistanut, että Robinpoika katkerasti katui karkaamistaan hyvästä kodistansa. Valtteri luki ehtimiseen. Ja mitä enemmän hän luki, sitä enemmän teki hänen mielensä seurata Robinpojan esimerkkiä. Kirjassa kerrottiin muun muassa, että Robinpoika oli nahkavaatteissa kiireestä kantapäihin.
Kyllä minä kolmesta murheen pidän, mutta jos niitä on useampia, niin pääsevät kenties karkuun, ennenkuin ehdin kaikki tappaa." "Sinun sijassasi menisin mieluummin yksin; se olisi rehellisempää", sanoi Joonas. "Paras lienee kuitenkin, että tulet mukaani", sanoi Valtteri. "Kenties on niitä montakin."
"Kuin tarkemmin asiata mietin", sanoi Joonas, "ei siellä varmaankaan ole muuta kuin yksi. Mitäpä kaksi yhteen pässiin tarttuisi? Hyvä jos yhdelle riittää." "Mutta jos kumminkin lähtisit, Joonas", sanoi Valtteri. "En minä yhtä pelkää, mutta en ole vielä oikein tottunut siihen työhön. Jos se hylky repii uuden takkini."
"Täytyy, poikaseni", sanoi äiti tuolla vakavalla äänellä, jota vastaan ei ollut väittäminen. "Se olkoon sinun rangaistuksesi ja kiitä, ettäs sillä pääset. Vitsaa olisit ansainnut." Ei mikään auttanut. Pian oli Valtteri vaatteissa ja näytti varsin veikeältä raitaisessa hameessaan. "Tule tänne, niin teen sinulle jakauksen!" sanoi Lotta.
Valtteri ajatteli kävellessään isoa vaskikattilaa, uutta hopealinnaansa, torpparin tupaa ja lehmää ja kaikkia köyhiä lapsia, joiden piti saaman ravintoa ja vaatteita. Eiköhän täällä näkyisi taikavalkeita, ajatteli Valtteri; ja aivan oikein, samassa näki hän suuren valkean palavan puitten välissä. Nytkös pieni sydän sykki.
Hyödyttömänä olentona vaellat sinä maailmassa, ja koko luonto sekä kaikki köyhät lapset huutavat sinulle: jos olisimme olleet tilaisuudessa oppia lukemaan, emme suinkaan olisi niin ymmärtämättömät olleet kuin tuo Valtteri!" "Mutta minä en tahdo lukea, minä tahdon juosta ja leikitellä kaiken päivää!" väitti Valtteri. "Sinun tahtosi!" sanoi isä. "Tiedätkö, missä tahtosi on?
Päivän Sana
Muut Etsivät