Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"Miten voi Esa olla noin varomaton?" jupisi Helena, kun he olivat menneet. "Valpurin koko käytös osoitti levottomuutta, jonka todellisen syyn minä pelkään aavistavani. Nuori kokematon sydän ei älyä oikeassa asiassa pitää varaansa, sen vuoksi on minun astuminen apuun, ennenkun olisi liian myöhäistä. Mikä synti ja häpeä olisi tuo epäluuloni mahdollisuus!
Minä tulen pyytämään lapseni takaisin. Vainaja ilmoitti mulle koko salaisuuden". "Hänen ilmoituksensa ei paljoa merkitse", sanoi Helena. "Ensinkin on se lausuttu semmoiselle, jonka puheesen ei suuresti luoteta, toiseksi se on lausuttu houriotilassa ja mikä pahempi, ilman vieraittamiehittä". "Ettekö siis myönnäkään Valpurin olevan minun lapseni?" kysyi leski hyvin kummastuen.
AKSEL. Mun kuninkaani! HAKON. Valpurin tähden Hakon Norjan kruunun Nyt kadottaa, mut Valpurin hän itse Valpurin tähden kadottaa. Niin, huomaa Mun lahjan' arvo! Voitonhalun vuoks ei Vähempää suuremmalla palkita. AKSEL. Oi, jalo serkku!
Kuningas Hakon taluttaa Akselin Valpurin luoksi ja leskikuningatar Valpurin Akselin luoksi. He ojentavat kätensä toinen toiselleen yli Harald Gillen hautakiven ja kääntyvät käsikädessä käydäksensä alttaria kohden.
AKSEL. Niin vähän, että Valpurin, jos sallit, Ma morsiona vielä tänään veisin Luo alttarin. HAKON. Hei, Aksel, hätäinen Sa oletkin. AKSEL. Ei hätäinen se sulho, Jok' uskollisna viisi pitkää vuotta Odotti morsiantaan. HAKON. Morsiantaan? Ja onko toden varma, että Valpur Sua lempii? AKSEL. Katso, nimiemme ympär' On seppele; sen sitonut on Valpur.
Joskin eivät he mitään voi todistaa, niin ovathan ainakin hetkeksi saaneet minua häväistä". Näin lausuttuaan Helena puhkesi itkemään, peitti käsillään silmänsä ja istui hetken näin. Kyyneleet vuotivat myös Valpurin silmistä. "Minun armas Valpurini", sanoi Helena nyyhkien, "sinä rakastat minua sydämmestäsi, sen osoittavat nuo kyyneleesikin, vaan sitä tunnen myös sydämmessäni".
Taikauskon musta peikko oli saanut hänessä vallan; sen musta aave oli astunut esiin epäoleellisesta tyhjyydestään ja kasvanut kauhistuttavaksi todellisuudeksi, synniksi, joka pilkkasi sitä, mikä oli kaikista pyhintä. Jaanakin oli taikauskoisuuden vaikutuksen alainen, mutta ei antautunut kokonaan sen valtaan. Valpurin pilkka pyöristytti häntä.
Hän ei ollut joutanut käydä Elsalta tiedustelemassa tuota mieltä jännittävää asiaa Valpurin suhteen ja totta sanoen ei ollut oikein tahtonutkaan, sillä se olisi mahdollisesti ollut hänen arvollensa alentavaista käydä köyhän lesken mökissä. "Mitäs Elsalle kuuluu?" alotti emäntä puheen. "Onko mikään huoli mieltä rasittanut, koska ulkomuoto näyttää niin alakuloiselta?"
Viileä ilma ulkona raitistutti Valpurin raskasta päätä ja hän odotti nyt levotonna kahden äitinsä tuloa, sillä olihan Esa käskenyt lesken tulla Aumolaan noutamaan lastansa ja tästä myös antanut tiedon Valpurille. Kujalla näki hän nyt Helenan tulevan. Hän aikoi syöstä häntä vastaan, vaan joku outo tunne pidätti hänet paikallaan. Katkeralla tunteella näki Helena Valpurin istuvan paikoillaan.
Niin et suinkaan heitä ujostele, Valpuri? Ovathan he sinun veljesi ja sisaresi". "Valpuri ei ole niin kasvatettu, että hän olisi ylpeäksi käynyt", sanoi Esa vakavasti. "Minä lähden teitä saattamaan. Tulkaa jo huomenna täällä käymään ja viikon päästä ainaiseksi". Leski ei ottanut sen enempää miettiäkseen, miksi Valpurin piti viikon päivät olla mökissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät