Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Sairastettuaan kovan taudin, joka silloin kävi näillä tienoin, kuolivat he, toinen vain muutamia päiviä toisen perästä ja kaksi uutta ristiä nousi kohta kalmistossa sen pienen, valkoisen ristin viereen, jonka alla Laurin ensimäinen lapsi lepäsi.
Te, jotka olette seuranneet minua lasten tavoin, seuranneet isäänne aina tänne asumattomaan maahan saakka tahdotteko todella jättää minut tänne? Täytyykö minun valkoisen veljeni kanssa yksinämme lähteä matkalle? Tahdotteko palata takaisin ja sanoa valkoisille ystävilleni, että jätitte minut tänne, tähän villiin seutuun, ja heititte minut tänne kuoleman omaksi?
Hän ojensi pienen, valkoisen kätensä ja Antti sulki sen omaansa. Miksi minusta tuntui, että hän piteli sitä liian kauvan? Tuletteko huomenna juhlapäivälliselle? kysyi Antti. Luultavasti, hän vastasi. Siellähän sitten tavataan. Tarpeettoman suurta kohteliaisuutta Antti hänelle osoitti, kun saattoi häntä aina portaille saakka. Ja palattuaan hän vielä ikkunasta katseli hänen jälkeensä.
Kas, mikä kajastus päälläni päilyy? Kas, mikä sajastus seinällä häilyy? Seimen päällä on tähti, Tummempi päivää, kirkkaampi kuuta, Selvempi, suurempi tähteä muuta Luojako lähetti tähden sen Suojaks lapseni valkoisen? Keinuos kehtoni vemmelpuinen, Tuuti, tuuti lulla! Tuutios lapseni tuiretuinen, Armahuinen, naurusuinen, Tuutios rinnoille rakkauden Tais jo Unetar tulla?
Nähdessäni tutun viinitarhan ja valkoisen rakennuksen vuoren huipulla, jonkinmoinen suloinen tunne valtasi minut niin, minun sydämessäni tuntui niin suloiselta, ikäänkuin joku olisi äänetönnä vuodattanut siihen lievitystä, Mieleni keveni Gagin'in kertomuksen jälkeen.
Hän oli seudun jokapäiväinen sanomalehtihenkilö, joka asetti somaan sopusointuun sanomalehden kaikki värit, valkoisen, harmaan ja punaisen. Vanha Tarkki tiesi kaikki ja mitä hän ei tiennyt, sen hän sommitteli, miten parhain taisi. "Kas niin, Jumalan rauha! miten paljo kello on?" virkkoi vanha mies, katsoen ympärilleen iloisilla "pullakkasilmillään," niin kuin Stiina sanoi.
Juna pysähtyi pienelle, vaatimattomalle asemalle ja me astuimme ulos vaunusta. Matalan, valkoisen aidan takana seisoi kahden hevosen vetämä char-
"Kyllä sen mielelläni teen, jos tahdot; mutta nyt saat panna maata, olet kaiketi hyvin väsynyt". Ja Liv nousi mennäksensä. "Se on totta, jos minä uskaltaisin kysyä, mikä on nimesi?" kysyi Aslak. "Nimeni on Liv". "Liv? Se oli kaunis nimi. Se sopii sinulle, sinä olet niin päivän valkoisen ja lempeän näköinen". "Niinkö arvelet?" sanoi Liv hymyillen.
Vaalea ja sinipunainen hohde oli levinnyt taivaalle, yksinäinen tähti väikkyi valkoisen kuun vieressä, joka kumotti himmeästi, lempeänä ja soreana kuin helmi. "Ihanata!" huudahti Schirene miettien, kun hän katseli tähteä. "Voi, minun Alroy'ni, miks'emme aina voi elää yksinämme ja aina paradiisissa!" "Valta väsyttää minua", vastasi Alroy hymyillen, "paetkaamme!"
Amiraali sanoi: »Nämä ovat lännen tiedonantajia; senvuoksi toivon Jumalalta Kaikkeinkorkeimmalta, jonka kädessä kaikkinainen voitto on, että hän hyvin pian suo meille maan.» Tänä aamuna hän näki valkoisen linnun, jonka nimi on kaislapyrstö ja jonka tapana ei ole nukkua merellä. TIISTAINA SYYSKUUN 18. P
Päivän Sana
Muut Etsivät