Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Ketä miellyttääkseni?... Minkälainen ilma on? tuulee, kai. "Ei ollenkaan, teidän ylhäisyytenne! On hyvin tyyni", vastasi kamaripalvelija. Te aina puhutte, mitä sattuu! Aukaiskaa akkuna. Niinpä onkin, tuulee! ja oikein kylmä! Riisukaa valjaista! Liisa, me emme lähde: turhaa oli koristella itseään. "Ja tämä on elämäni!" ajatteli Lisaveta Ivanovna.
Hän piti sitä ylistelynä, se oli kuin taputtelu hevoselle. Ja silloin hän muka päästettiin valjaista, ja toimitti sitten ajomiehen tehtävät. Ajomies kantoi vasun huoneeseen ja antoi rahat. »Jumalalle olkoon kiitos, siunatkoon Hän hyviä ihmisiä!» lausui vaimo nähdessään rahat ja leivän paljouden. Hänestä tuntui, että he ovat rikkaita.
Ei siis ole muuta neuvoa kuin että minä saan toisen näistä hevosista. Päästä valjaista parempi niistä!" käski everstiluutnantti! Kestikievari, joka kummastui tästä everstiluutnantin kehoituksesta, kohotti lyhtyänsä hänen kasvojansa kohden ja katsoi häneen hyvin tarkkaan. "Te olette sama herra, joka kulki täällä Elokuussa," sanoi hän.
Tähän pysähtyi Lauri, riisui hevosen valjaista ja pani sen rauhassa syömään. Itse etsi hän malkasiltaan sopivia puita, jonka tehtyään hän rupesi työhön. Mutta tänä iltana kävi työ huonosti nuorelta isännältä.
Kotiin tultuansa hyppeli Patras valjaista päätyänsä iloisella haukunnalla ympäri, Nello ylpeänä kertoili päivän tapauksia. Tämän jälkeen istuutuivat kaikki syömään ruisleipäänsä, maitoansa tahi lientänsä. Illan tultua nukkuivat he rauhassa ukon vielä kau'an rukouksia sopottaessa. Näin kuluivat päivät ja vuodet. Ystävykset viettivät tervettä, rehellistä ja onnellista elämää.
»Onpas tämä vasta hullua», sanoi Swart, »noin vain ilman muuta riisua hevoset valjaista. Minä vain en osaa tätä käsittää!» »Mitä hiisiä!» huudahti Kalle Witt, »missäs eväskorit ovat?» »Poika, oletko sinä tullut hulluksi?» sanoi Swart. »Mihinkäs ne nyt olisivat joutuneet?» Swart meni vankkurien luo, mutta eipä hänkään nähnyt koreja. »Ei, nyt on taas paha merrassa! Nekin ovat poissa.»
Kaksi heistä tuki häntä, kolmas talutti hevosta. He menivät metsään, jättäen vaunut, valjaista riisutut hevoset ja sidotut miehet keskelle maantietä, mutta eivät ryöstäneet mitään eivätkä vuodattaneet pisaraakaan verta kostaakseen päällikkönsä puolesta. Yhdeksästoista luku.
Isännän silmä äkkäsi kohta kylänkepin, mutta kuitenkin hän jostain mielijohteesta kysyi ensimäisenä: »Mitä tuo Märkäsen Annikka täällä teki?» »Toi kylänkepin.» »Hm ... mitä se tahtoo?» »Kokoukseen tietysti.» »Mistä asiasta?» »En minä kysynyt.» Kysellessään päästeli isäntä hevosta valjaista. »No mitä sitä keppiä täällä makuutetaan? Mene viemään.»
"Tässä on lakkisi, isä?" sanoi Jörgen sisältä tullessaan... "Ja siellä on Foss'ista muutamia ihmisiä, jotka odottavat." "Vai niin, kurkistamme vaan vähän talliin." Siellä seisoi Musta ja Ruuna, olivat juuri valjaista päässeet, märkinä ja pörrösinä, auran vetämisestä pellolta tultuaan.
»Herra siunatkoon!» sanoo emäntä, vanhus, joka kiirein askelin tulee pihalle. Hän joukon läpi astuu oudonnäköisen olennon luo, jota silmää. »Iikka raukka, oma onneton, kaivattu poikani!» Iikka heittää kelkan jutkon maahan: hän on päässyt valjaista. Hän alkaa toimittaa ajomiehen tehtävää: ottaa vasun ja mytyt kainaloonsa. Sanoo hymyillen äidille: »
Päivän Sana
Muut Etsivät