Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ovatko kätesi vuodattaneet verta vain taistelussa?" Cethegus puristi nyrkkiin kätensä, johon toinen ei ollut tarttunut. "Ovatko sydänystäväsi valheet myrkyttäneet sydämesi minua kohtaan?" "Kuningas Totila ei valehtele. "Hän ei ole kuukausmääriin maininnut läsnäollessani nimeäsi. "Pyysin sitä häneltä. "Sillä en voinut puolustaa sinua hänen hirmuisia syytöksiään vastaan.
Tule sanomaan Kaisa, valehtelenko. Tyttö ei tullut eikä vastannut, kuului vain itku ja voihkiminen porstuan nurkasta. Se ei valehdellut, ei valehtele se, joka itkee.
Kaikki me kaipaamme teitä ja rakkautta. Mutta kuinka...? Sinun se pitäisi kyllä tietää! Vastaa minulle kuin Jumalan edessä, onko yksikään niistä tytöistä, joiden kanssa sinä olet ollut tekemisissä, pyytänyt sinulta ruumista vastaa, mutta älä valehtele!» »Ei ... se minun täytyy rehellisesti tunnustaa», sokeltaa Olavi liikutettuna. »Se on hyvä, että olet edes rehellinen!
Se valehteli: ajan tunnein se jakoi tasamittaisin aivan kuin muka olisi aika aamusta uuteen aamuun joka kerralla yhtä pitkä, kuin ei muka oiskaan tämä tunti tuhannen kertaa tuota ikuisempi. Niin valehteli kelloni mun. Ei valehtele enää. Saa riippua seinällä joutilaana. Saavat ruostua rattaat. Mitä tunneista minä!
»Mutta sitä ei voi kukaan ihminen älä valehtele minulle enempää, nainen. Tiedän kyllä sotaretkeltä, mitä saattaa kestää mitä miehetkin voivat kestää.»
TIMON. Mitä pidät tästä juveelista, Apemantus? APEMANTUS. En niin paljon kuin rehellisyydestä, joka ei vie ihmiseltä ropoakaan. TIMON. Mitä ajattelet sen maksavan? APEMANTUS. Se ei maksa ajattelemista. Mitä kuuluu, runoseppä? RUNOILIJA. Mitä kuuluu, filosofi? APEMANTUS. Sinä valehtelet. RUNOILIJA. Etkö ole se? APEMANTUS. Olen. RUNOILIJA. Siis en valehtele. APEMANTUS. Etkö ole sinä runoseppä?
»Minä tiedän, että hän pitää minusta enemmän kuin hänen pitäisi ja että hän ei siinä asiassa valehtele, sillä jos hänkin pettää, hänkin teeskentelee silloin ei kannata luottaa itse aurinkoonkaan, isän Jumalan omiin valoisiin kasvoihin.
Silloin sai Leena kertoa tapahtuman, mutta tuskin oli kapteeni sen kuullut, ennenkun hän rajusti nousi huutaen: sinä valehtelet! Mutta kun Leena vapisevalla äänellä vakuutti: en valehtele, en, niin selvisi asia äkkiä, ja Löfving vaipui alas ikäänkuin kuolleena.
Matasuntan ihmeellisistä silmistä loisti ilo. Hän kohotti kätensä taivasta kohti ja lausui: "Kiitos, taivas! Tähtesi eivät valehtele eikä uskollinen sydän. Tiesinhän sen." Hän tarttui valkoisilla käsillään seppelöityyn otsakoristukseen painaen sen tummanpunaiselle tukalleen. "Olen valmis. "Saata minut", sanoi hän, "herrasi ja herrani luo".
Kun he siitä taas lähtivät etemmäksi, niin sanoi "obessikkain" päällikkö Simolle: "mihinkäs sinä nyt olet pannut kuormasi, kun tässä re'essä on nyt näin vähän." "Se tämä tuota ... minun hevoseni on semmoinen lekkerimaha, että se söi niistä heinistä enimmät puolet. Sätin minä vähän niitä takatuloksikin." "Elä vaan valehtele! Sinulla oli jotain kiellettyä tavaraa" ... puristeli päällikkö Simoa.