United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuten lehtinen värähtää Kun on raivossa myrskysää, Niinpä laulutkin värjyvissä Soivat huolien sävelissä. Herra, suojele Suomeain, Poista huolet mun kansaltain! Suo sen laulella riemumielin, Soida kantelon sointukielin! Ja sen tiedän, se soida saa, Päivä taivahan kirkastaa. Viel' ei ruostua kielet saata, Suomen kantelon soitto laata! Sä sätehenä mulle? Et konsanaan! Mä kukkasena sulle?
Laihoja Cereksen sota tunnoton tallaa, aurat ruostua saa sekä ruostua lyyrat. Keihäsniekkojen aika on vain sekä ahnahan kaupin. Narrien kuoroon Forumin täydeltä vastaa joukkojen kuoro. Poissa ne on ajat, Albius, poissa ne vuodet, jolloin laulaja viel' oli mahtaja maassa, jolloin tyttöset heittivät kukkia tielles, kun nimi Delias viel' oli nuorille niinkuin kuiskaus lemmen.
Hän olisi kyllä voinut yhtenä vuotena muuttaa majamme paremmaksi, mutta kun minä häntä siihen neuvoin, vastasi hän: "Poikani, ole kavala kuin käärme ja viaton kuin kyyhkynen; anna ennen kirveen käyttämätönnä ruostua, kuin sillä majaan kajoot. Siitä ei syntyisi meille muuta kuin tuho!" Ja oikeassa hän oli.
Se valehteli: ajan tunnein se jakoi tasamittaisin aivan kuin muka olisi aika aamusta uuteen aamuun joka kerralla yhtä pitkä, kuin ei muka oiskaan tämä tunti tuhannen kertaa tuota ikuisempi. Niin valehteli kelloni mun. Ei valehtele enää. Saa riippua seinällä joutilaana. Saavat ruostua rattaat. Mitä tunneista minä!
Mutta hänen sydämensä oli kuitenkin liian heltynyt ja nöyristynyt ilosta Tomin takaisin-tulosta, jotta hän olisi voinut olla kova muitten erhetyksiä tuomitessa ellei juuri tekopyhän veljenpojan, ja jollei tämän epäusko ja rikos olisi häntä riitaan kiihdyttänyt, hänen sota-aseensa luultavasti olisivat saaneet tupessansa ruostua.
Tämä oli pitkiin aikoihin ensimäinen vuosi, joka oli alkanut rauhallisesti ja jonka saattoi toivoa rauhallisesti loppuvankin. Europan hirmuhenki oli voitettu; kuten Prometheus oli hänet kahlittu kolkkoon, meren huuhtelemaan kallioon. Miekka sai nyt ruostua, sahra ja äes pääsivät jälleen vanhoihin oikeuksiinsa.
Kokeilin kaikenlaisilla malleilla ja kaikki kelpasivat, erikoiset ja eriväriset. Sain pian tarpeekseni tästä ja lähdin. Ei makeata mahan täydeltä, ja tulee se kai kesä toinenkin niinkuin tulikin. Kalamies on usein vanhoillinen eikä helposti luovu pyydyksestä, johon hän on tottunut. Vanhat pyydykset voivat ruostua, mutta rakkaus niihin ei ruostu.
Nyt rauha ruostua kun miekan antaa, Ja kansat huolett' askaroida saa, Laivamme kyntää joka merta, rantaa Jokaista lähenevät, maailmaa Ylt' ympär' avaraa, ja kantaa Kalleinta maasta maahan tavaraa. Vaan kuka tietää sen, ken muistaa meitä? Toimemme kaikki vieras lippu peittää!