Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Annan asianajajalle tuntui nähtävästi vaikealta puolustaa sitä, jota hän ei itsekään vähääkään uskonut. Kun häneltä puuttui minkäänlaisia todistuksia Annan viattomuudesta, joilla olisi voinut kuulijainsa vakuutusta hämmentää, koki hän kumminkin heidän tunteihinsa vaikuttaa.
Mutta kuinka voisimmekaan kantaa sitä lannistavaa ajatusta: "Sinä tiedät sen," sitä ajatusta, että löytyy yksi, joka tietää kaikki, mikä meitä kohtaa, jos sydämemme pohjasta emme myöskin voisi sanoa: "Sinä rakastat meitä," ja jos meillä ei olisi sitä vakuutusta, että varmin kaikista on Hänen rakkautensa, joka johdattaa ja vallitsee kaikkia.
Minä tulen, sanoi Larsson, eilisen välipuheemme mukaan kuulemaan sopimuksemme lähempiä ehtoja, sekä samalla saamaan vakuutusta siitä, kestääkö herra tohtorin taito koetuksen. En muista tehneemme mitään välipuhetta, vastasi tohtori kylmästi.
Vennu joutui aivan raivoon tuosta merkillisestä katselemisesta. Hän hypähti ylös ja alkoi syytää suustansa sellaisella vauhdilla tyhjäksi tekeviä asianhaaroja, että pieni huone täyttyi melusta. Kun hän siihen väsyi ja istui uudestaan matkien jotain vakuutusta, kysyi Grönberg äkkiä: »Mutta sanokaa nyt, *oletteko te syyllinen*?» »Syyllinen!?» huudahti Vennu aivan rajattomasti hämmästyneenä.
Niilo antoi Katrille lämpimän silmäyksen, mutta Katri päätti nyt vuorostaan olla muka jäykkä. Kyllä on hyvä sanoa »ole», vastasi hän, mutta etkö luule minun näkeväni, kuinka kaikki naiset kuihtuvat ja vanhentuvat heti, kun naimisiin joutuvat. Tottapa ei heillä silloin mahda olla varsin hyvä oltava. Niin lienet siinä osaksi oikeassakin; vakuutusta vastaan puhuisin, jos toista väittäisin.
Hän piti päätänsä omituisella itsevaltaisella tavalla pystyssä, ja se oli niin hyvin muodostunut, että katsoja heti tuli siihen päätökseen, että tuo korkea, täysi ja leveä otsa oli temppeli, jossa piili nero; tätä vakuutusta lisäsivät vielä hänen kirkkaat siniset silmänsä, joissa, vaikka ne olivat pienenläntäiset hohti omituinen loisto ja syvä sielullisuus.
Sen keskustelun perästä menivät Kirri ja Katru samassa huoneessa olevalle Martin kaapille, jonka suulla oli avaimet, ja ottivat sieltä perintökuitit ja viskasivat ne valkeaan. "Kas! Se naula veti, sanoi timpermanni, kun pisti lakkariinsa mutta ei pidä kenellekään sanoa", toisti Rehkonen, kun ei ollut saanut vielä Kirriltä vakuutusta entiseen pyyntöönsä. "Siitä saatte olla aivan huoletta.
Koska minulla siihen aikaan oli syytä uskoa, että luonto ja sattumus olivat tehneet minut kirjailiaksi, noudatin luottamuksella kutsumustani. Ilman semmoista vakuutusta olisin varmaan luopunut siitä ja käyttänyt jäntevyyttäni johonkin muuhun yritykseen. Minä olisin koettanut päästä selville, miksi luonto ja sattumus todella olivat aikoneet minua, ja ruveta siksi eikä miksikään muuksi.
Koska tätini piti yhtä vähän väliä Mrs. Crupp'in kuin muitten ajatuksella ja pikemmin vahvisti kuin vähensi tuota vakuutusta, muuttui Mrs.
Ovathan ne kyllä käyneet täällä Fennian ja Svean ja Rossijan asiamiehet tahtomassa vakuutusta, siltä varalta, että tulipalo... Mitä turhia! Mutta nyt oli tulipalo! Gustava neiti oli vallan kalpeana ja vapisi kuin haavan lehti. "Missä, missä?" huusi pormestari, viskaten yönuttunsa pois ja lingottaen kauas tohvelinsa toisesta jalasta sekä ruveten vetämään saapasta jalkaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät