Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
CORNWALLIN HERTTUA. Mist' ompi teillä riita? Puhukaa! OSWALD. Oi hyvä herra, hengittää voin tuskin. KENTIN KREIVI. Ei ihme, koska olet niin miehuuttasi vaivannut. Sinä raukka pelkuri, luonto ei sua luomaksensa myönnä; räätäli sun on tehnyt. CORNWALLIN HERTTUA. Lystikäs veitikka! Räätälikö ihmisen tekijä?
Kun Astrid syntyi, oli jo toisin. Hän oli silloin alkanut käydä sitä kovaa, itsetietoista taistelua, johon hän muutamien vuosien voimat keskitti. Hänelle oli selvinnyt, miten kovin heikko luonne tohtorilla oli. Liiankin hyvin hän oli oppinut sen, mitä sekä iso-isä, isä että suurin osa paikkakunnan herroista olivat hänelle opettaneet. Umpimielisyys ei siihen aikaan häntä vaivannut.
Hän oli aina tasaluontoinen ja hyvällä tuulella, kohdellen kaikkia erinomaisella kohteliaisuudella ja hyvyydellä, lähestymättä ketään alentuvaisuuden tavalla, joka olisi toisia vaivannut. Se oli hänen sisäinen hyvä ominaistaitonsa.
Pyydän vielä kerran anteeksi, että olen vaivannut! lausui kreivi, ja minä kiitän kohteliaimmin saamistani tiedoista. Tiedoista! huudahti luutnantti Gustaf; mistä tiedoista? Että ... että... Ettäkö hän ei ollut kotona?... Ei kiittämistä, herra kreivi!... On kuitenkin hyvin ikävää, ettei... Minulla on kunnia sulkeutua suosioonne! lausui kreivi, poistuen nopeasti.
Useasti ajatteli leski hankkia rauhallisempaa paikkaa, mutta vaikka kuinka hän olisi päätänsä vaivannut, ei hän löytänyt missään muualla semmoista, jossa hän vähillä varoillansa olisi saanut rauhallisemman kodin. Olihan siitä kuitenkin hyvä, ettei kapteeni tullut koskaan paukkaamaan heidän huoneesensa, jonka vuoksi he sen puolesta saivat viettää vapaasti rauhallista ja hiljaista elämäänsä.
HANNU. Nyt tarkkaile tuon pojan jaaritusta. Mun sota-into rinnassani riehui, Sä tiesit sen, vaan naiseltansa Niilon, Kuin surman syötti-saalihiksi, syöksit. Mun eloni ja kuoloni ois yksi, Vaan Niilon kuolo, kuolo naisensakin, Siis aika on jo munkin kamppaella, Jo kyllin vaarnaa vaivannut lie miekkani, Nyt kuninkaani veren koston-huuto Mun viepi voittohon tai kuolohon.
Siihen se keskustelu ja seurustelu sillä kerralla jäi. Kului aikaa ummelleen vuosi. Matti oli rakastunut tuohon tyttöön siihen määrään, että syksyllä rohkeni pyytää hänen kättään. Tyttö ei ensinkään empinyt, sillä hänkin lienee salaa sydämessään tähtäillyt Mattia. Niin tekivät he liitot, eikä Matin sydäntä enään yhtään vaivannut entisen rakkauden muistot.
Ja kun minä nyt ajattelen, niin on se asia minua kaiken aikaa painanut ja vaivannut. Helsingissä tuli minulle siitä välistä semmoinen hätä ja ahdistus, että en ollenkaan tiennyt, kuinka ... ja varsinkin silloin aina, kun kuulin niiden siellä seinän takana veisaavan ja lukevan... Minun pitäisi kirjoittaa ja kiittää ja pyytää anteeksi, olisi jo kauan sitten pitänyt tehdä.
Hyss, hyss! Että sen olen jo kauan tiennyt, ainakin luullut tietäväni ja toivonnut. Mutta, täytyyhän minun tunnustaa, onhan epätoivokin minua suuresti vaivannut kun ette milloinkaan ole puhunut. Pölkkynen. Ja sitä vielä kysytte? Neiti Kortman Oi Evergistus, Evergistus! Pölkkynen Mitäh? Neiti Kortman Tulen, tulen. Ainoastaan meidän kesken. Ymmärrät. Me tapaamme. Oi rakastettuni! Pölkkynen
"Ja jos nyt, kuten kaikki sanovat, taivaassa hallitsee oikeudellinen, hyvä ja kaikkivoipa Jumala, niin miksi hän sallii tätä suunnatonta, ansaitsematonta kurjuutta. "Miksi meidän pitää kukistua Bysantin edessä?" "Ei meidän tarvitse kukistua", huudahti Hildebad. "Minä en ole koskaan vaivannut kalloani Jumalaamme miettimällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät