United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kruununi tuntuu olevan kirottu. "Ja tuo amelungien tytär kiertelee ympärilläni vaiteliaana ja synkkänä kuin onnettomuuteni ilmi elävänä." "Olet kenties oikeassa", sanoi Teja. "Mutta saan mahdollisesti tämän taikavyyhdin selvitetyksi. "Anna minulle lomaa täksi yöksi." Samana päivänä, melkein samalla hetkellä verinen Johannes pyysi Rooman muurien sisällä Belisariukselta lomaa seuraavaksi yöksi.
Mutta Nehljudof ei välittänyt hänen sanoistaan kantaessaan häntä omaan huoneeseensa. Ah, älkää, päästäkää, puhui Katjusha, mutta itse likistäytyi häntä vastaan! Kun Katjusha vapisevana ja vaiteliaana, mitään vastaamatta Nehljudofin sanoihin läksi hänen luotansa, tuli Nehljudof ulos portaille ja pysähtyi koettaen saada selville sen kaiken merkitystä, mitä oli tapahtunut.
Parikuntia aviossa olevia tai olemattomia jo vanhoja puolisoja, satunnaisia rakastavia ajoi avonaisissa vaunuissa tiellä alkooveihin, mies vaiteliaana, nainen puoleksi makaavana, uneksivin katsein.
Kun mökissä ei sattunut olemaan vieraita, ja semmoisia päiviä toki joskus sattui, ei pikku Jaakko silloin joutanut olemaan vaiteliaana, sillä hän sai aina ankaran käskyn jommaltakummalta vanhemmalta: "ota kirja käteesi!"
Komea, vaikkakin hiukan harmillista levottomuutta herättävä: muodit sille piti olla niin tarkat ... ja kellarit ja kaikki olisi Sakriksella pitänyt olla... No, Mimmi kun oli aatelissukua... Kun Sakris palasi kylältä, hiessään ja läähättäen, pötkötti vieras jo Nelman lavalla ja kuorsasi. Kukkelman katseli keinutuolissaan Mimmin muotoja. Nelma alkoi vaiteliaana valmistaa illallista...
Kuinka kostaa? Tuo jos totta Mut sydän mull' on moinen, ettei korvat Sit' äkin petä niin, jos se on totta, Niin kuinka kostaa? JACHIMO. Kuin Dianan pappi Vilussa vuoteessako viruisitte, Kun kiusaksenne hän ja rahoillanne Himoissa telmii riettaissa? Ei, kostoon! Ma itse tarjoun lemmen uhriks teille, Ja, jalompana tuota uskotonta, Lujasti pysyn rakkaudessanne Vakaana vaiteliaana.
Kun hän oli saavuttanut viidennenkymmenennen vuotensa, näytti hän epämääräisen vanhalta, aina vaiteliaana, suoraryhtisenä ja liikkeiltään hillittynä näytti hän puukuvalta, joka toimi koneenomaisesti. Félicitéllä oli, niinkuin muillakin, ollut rakkaudentarinansa. Hänen isänsä, ammatiltaan muurari, oli kuollut pudotessaan alas rakennustelineiltä.
Kun hän kuuli puhuttavan kiirastulesta, nosti hän hätäisesti pitsisen nenäliinan silmilleen ja alkoi huojutella ruumistaan edes takaisin. Niin, niin, Jumala armahtakoon hänen sieluaan. Tuoli kolahti äkkiä lattiaan. Neiti Toll oli noussut. Suokaa anteeksi! Ovi sulkeutui. Hän oli poistunut huoneesta. Puhelu katkesi. Jokainen päätti vaiteliaana ateriansa.
Eikä mahtanut avittaa tätä vaikutusta Liisakaan, joka yhtä vaiteliaana, silmät tavallisesti synkkinä ja maahanluotuina, pari kertaa päivässä, hänen vierellään vaelsi näitä portaita alas. Sangen vakava ja yksitoikkoinen pari he olivat, täytyi hänen itselleen tunnustaa. Mahtoivat vaikuttaa kahdelta naimisiin menneeltä pedagogilta tai kansakoulun-opettajalta.
Kun hän sitten vähitellen toipui taudistaan, antautui hän mitä epätoivoisimman surun valtaan, eroittautui kokonaan muusta maailmasta, eikä halunnut nähdä ketään. Vaiteliaana, itseensä sulkeutuen, umpimielisenä ja yksinään, syvään surupukuun puettuna kuljeskeli hän autiossa, kolkossa kodissaan, joka ennen niin iloisa ja onnellinen nyt oli muuttunut surun tyyssijaksi.