Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Viikon vuotti Väinämöistä, viikon vuotti, ei väsynyt, istuellen ikkunoissa, valvoen vajojen päissä, kuunnellen kujan perällä, vahtaellen vainiolla, viini nuolia selässä, hyvä kaari kainalossa. Vuotteli ulompanaki, talon toisen tuolla puolla: nenässä tulisen niemen, tulikaiskun kainalossa, korvalla tulisen kosken, pyhän virran viertimellä.
He istuivat ja katselivat ylös rannoille, jossa maisema myötään vaihteli, milloin jyrkkinä, metsäisinä hiekkatörminä, milloin loivina rantamaina, joissa ruis hiljaa nuokkuili illan tuulessa ja heinälapoot seistä töröttivät vakavina niitetyllä vainiolla. Päivä lähti laskeumaan alemmas, ja vilpoisempi illan henki karkoitti vähitellen luonnosta harmajan autereen ja uuvuttavan kuumuuden.
Ristin-Kiesus on tunkenut Tapion metsiin, häntä siellä monet jo avukseen huutavat, mutta jos ei häntä jo ajoissa rajalta käännytetä, niin ei ole kohta jalan neljän hyppivätä, ei pahaista jäniksen poikaa Tapion vainiolla, joka... Miehet kuuntelivat hyväksyvällä hartaudella esimiehensä puhetta, kun Kuisma teki nopean varottavan liikkeen kädellään. Mitä nyt? Olehan vaiti ja anna tänne jousi!
Ja niinpä jyrkeä henki Impivaaran koulupöydän ääressä vallitsi kauan, kunnes aika, mennessä muutaman päivän, lievitti jälleen Eeron äkeän mielen ja muodon. Niin harrastelivat veljekset ehtiäkseen lukemisen taitoon, ja edistyikin heidän työnsä, vaikka alussa sangen vitkaa, varsinkin Timolta ja Juhanilta. Kesä tuli ja työ vainiolla alkoi.
Tuonen lehto, öinen lehto! Siell' on hieno hietakehto, Sinnepä lapseni saatan. Siell' on lapsen lysti olla, Tuonen herran vainiolla Kaitsea Tuonelan karjaa. Siell' on lapsen lysti olla, Illan tullen tuuditella Helmassa Tuonelan immen. Onpa kullan lysti olla, Kultakehdoss' kellahdella, Kuullella kehräjälintuu. Tuonen viita, rauhan viita! Kaukana on vaino, riita, Kaukana kavala maailma».
Viimein valloitti minun uni, joka on niin tasapuolinen, kuin kuolemakin, niin köyhille kuin rikkaillekin, mutta molemmille rakkaampi kuin jälkimäinen. Nukkuissani näin unta: minä olin olevinani isäntänä ja kylvävinäni siementä suurella vainiolla omaan peltooni, joka oli hyvässä voimassa ja järjestyksessä.
Niinpä eleskeli Simeoni entisessä kodossansa, vanhassa Jukolassa, työskennellen ahkerasti ja käyden aina vahtia, pitäin tarkalla silmällä huoneen hallitusta sekä sisällä että ulkona vainiolla. Mutta olipa kuitenkin hetkiä, joina mikään maailmassa ei häntä huolettanut.
Olihan hän loukannut juuri ihmisten kiitosta, olihan hänelle mieluista olla tuon ihailun esineenä, jota kuitenkin hänen parempi puolensa vihasi ja halveksi! Olihan hän itse sisimpänä vaikuttimena kaikkiin hänen toimiinsa, koko hänen vaikutukseensa, ja olihan tässä selitys omituiseen arvoitukseen, ett'ei koko hänen työnsä suurella, henkisellä vainiolla onnistunut!
Ah! on heillä kultans luona, Kenen kanssa lausuvat, Jok' on heille lempens suonna; Siis he riemuelevat. Mun vaan täytyy yksin olla, Suru mun on kumppani; Käynkös huoneess', vainiolla, Vettä virtaa silmäni. Liekkiväisnä sydän sykkii, Tuntuu vallan vaipuvan, Veri suonissani tykkii, On kun saisin kuoleman. Sydäntäsi älä kiellä, Ainiain! lempivältäsi, Silloin riemuitsisin vielä Minä niinkun luontoki.
Olipa sekin ihmeellistä, että kaksi suurta kiveä, jotka vainiolle ilmausivat kun lehmät katosivat, kohta katosi kun kirkonkellon ääni oli kolmasti kuulunut; mutta ihan samassa olivatkin lehmät vainiolla nähtävät. Lehmät olivat tietysti olleet noidutut ja samaten oli nyt nuoren patronin laita.
Päivän Sana
Muut Etsivät