Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"Huomenna". "Senkö vuoksi Miss Murdstone otti vaatteeni piirongistani?" jonka hän oli tehnyt, vaikk'en ole muistanut mainita sitä. "Niin", sanoi Peggotty. "Arkku." "Enkö saa nähdä äitiä?" "Kyllä", vastasi Peggotty. "Aamulla".
Uskaltaisinkohan tarjota teille omat vaatteeni siksi aikaa kuin vartoomme teidän omianne... Mitä sanotte ehdotuksestani? Olette hyvin kohtelias ... niin, enemmän kuin kohtelias ... mutta entä te itse? Kaikella muotoa, älkää olko levoton minun vuokseni... Minä olen voimakas ja karaistunut. Teidän tarjouksenne on ritarillinen, enkä saata kieltää, että minun on hiukan kylmä.
Viimein rohkaisi nuori mies mielensä. Miten minun vaatteeni sopivat? tiedusteli hän. Mainiosti, mainiosti! vastattiin lehtimajasta; on hyvin hauska pukeutua miehen vaateisiin. Sangen imartelevaa minun sukupuolelleni... Vaivainen pukuni ei olisi koskaan voinut uneksia itselleen sellaista onnea. Mihin saan lähettää vaatteenne, kun olen tullut kotiin? tiedusti näkymätön.
Ei ollut kasvoissa samaa mielittelevää ilmettä kuin ennen. Eivät kelvanneet vaatteeni Ruotsin rikkaalle, olivat hänestä kai liian huonot, oli kai parempi omissa ryysyissään näyttehille tulla. Viedään sitten pois. Saa ne viedä, sanoi Marja, koettaen sanoa sen hiljaisesti ja nöyrästi, toivoen, että emäntä menisi sen enemmittä. Mutta emäntä oli tullut sanomaan jotakin. Ne menivät ... se meni nyt...
Liisa ei pitänyt ollenkaan siitä, että sanottiin hänen lihonneen, sillä hän itse pelkäsi samaa ja hän tiesi, ettei se suinkaan häntä kaunistanut. Minä lihonnut! hän tiuskasi melkein kiivaasti. Kylläpä sinä osaat! Kun kaikki minun vanhat vaatteeni ovat käyneet liian väljiksi minulle! Johannes huomasi erehdyksensä.
Mutta täst'edes, isä, sen lupaan sinulle, tahdon pitää tarkan vaarin itsestäni, että vaatteeni kestävät kahta vertaa kauemmin kuin tähän asti. Minä sanon teille, herra neuvos, että mieleni teki suudella nuorukaista niistä sanoista, ja selvästi huomasin, miten ne ilahuttivat hänen vanhempiansa oikein sydämen pohjaan asti." "Niin varmaan kelpo poika!" sanoi neuvos Heimberger suostuvaisesti.
Päästä minut, kakara, sinä saastutat hienot vaatteeni, sanoi Olle, ja tuuppasi pois Elsan. Lapsi putosi suullensa ja löi nenänsä maahan että se rupesi verta juoksemaan. Vähäinen rupesi huutamaan. Olle, joka jo oli pari askelta hänestä, käänsi päätään katsoakseen, minkätähden hän itki ja sai nähdä että hän nousi ylös verisillä kasvoilla. Heti kääntyi hän takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät