Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"Olenko siis löytänyt teidät!" huudahti vanha metsästäjä tullessaan savusta esiin. "Jumalalle olkoon kiitos, että olen löytänyt teidät mutta seuratkaa minua, meillä ei ole aikaa juttelemiseen. "Minun vaatteeni!" sanoi Elisabeth. "Olisi vaarallista lähestyä tulta ne päällänsä."
Sentähden minä sinua neuvon ja pyydän ikipitkiksi päiviksi pitämään kaikki salassa ja vielä jonkun ajan pysymään hiljaisuudessa täällä minun luonani." Minä vaihdoin nyt maanalaiset vaatteeni muihin. Kaikki, jotka juoksivat Jerusalemin suutaria näkemään, lähetti Abelini matkoihinsa selittämällä että suutari jälleen oli kadonnut.
Minä vastasin: "on". "Entä paitasi", lausui Miss Murdstone; "oletko tuonut ne kotiin?" "Olen, Ma'am. Minä olen tuonut kaikki vaatteeni kotiin". Tässä oli koko se lohdutus, jonka hänen lujuutensa salli minulle.
Silloin ajattelin itsekseni: "Pentele, entä jos räätäli Jönssi Andersen Bergenissä, joka on ommellut vaatteeni, tietäisi että hänen työnsä muiden kalliitten harvinaisuuksien rinnalla säilytetään maanalaisen ruhtinaan taidemuseumissa!" Hän siitä kyllä niin pöyhistyisi että hän halveksivasti kohtelisi kotokaupunkinsa sekä pormestaria että raatia.
Mistä saan apukeinoja? Vaatteeni ovat niin hienot ja niitä on niin vähäisen mutta Mohikanin vaippa! Meidän täytyy koettaa mikä hyvänsä on parempi kuin nähdä teidän sortuvan tämmöisen kuoleman kautta". "Ja mihinkä joudutte sitten te?" sanoi Elisabeth. "Joko te tai John joudutte minun pelastukseni uhriksi".
Ainoat muutokset, joita huomaan, ovat ensiksi, että vaatteeni kävivät huonommaksi, ja toiseksi, että olin päässyt suuresta osasta Mr. ja Mrs. Micawber'in huolten painosta; sillä muutamat sukulaiset tai ystävät olivat ottaneet auttaaksensa heitä heidän nykyisessä tilassaan, niin että he elivät muhkeammin vankihuoneessa, kuin olivat eläneet moneen aikaan ulkopuolella sitä.
Evästä laittakaa, vaatteeni kootkaa. Kiireesti mun lähteä täytyy, sillä kohtapa nousee päivä, jonka tuomitsevata silmää pakenen.
Puolituntia sitten näin teidän ajavan ohi tilanvuokraajan kärryissä, jatkoi pehtoori; ja minä huusin teille, mutta te ette suvainnut kuulla. Mikäli luulen, virkkoi konttoristi, ajoivat ohi ainoastaan minun vaatteeni, koska minä nyt itse tulen suoraan vesiltä. Mitä juttuja ne ovat?... Mutta mitä tämä merkitsee? Miksi te nyt noin kummittelette!... Aikooko herra naamiohuveihin?
Ja hiljaa kuules, Maria! huomenna saat tuoda sisään uudet mustat vaatteeni, mutta harjaa ne ensin hyvästi". Juhana ja Maria katsahtivat ihmetellen toisiinsa ja sitten ylioppilaasen. Sitten alkoi Juhana kiittää. "Ei kestä kiittää, nyt tahdon mieluummin olla yksin", lisäsi Erkki, huomatessaan, että Mariakin aikoi ruveta puhelemaan.
"Jaa, jospa kävis katsomassa sitäkin manttaalia", sanoi maisteri, nousten istualle sängyssä. Rouva kilisti pientä kelloa. Vähän ajan takaa toi Elsa kahvia tarjottimella, jonka hän laski rouvan sängyn vieressä seisovalle pöydälle. "Harjaa vaatteeni hyväksi, Elsa, minä lähden katsomaan mummon taloa tänään!" sanoi maisteri. Elsa kiiruhti käskyä täyttämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät