United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä viimein päätettiinkin kiiruhtaa sinne, siinäkin toivossa, että susi viimeinkin väsyy raskasta taakkaa kantaessaan ja hiljentää juoksunsa, jolloin suksimies sen kyllä saavuttaa. Oltiin juuri ruveta laskemaan alas Rantamäen jyrkkää rinnettä, kun äkkiä Hirvenrämeeltä kuului kamala ulvaus, johon pian kaikumalla vastasi koko pohjoinen korpi. Sehän oli ilmeisesti suden ulvonta.
Jos jollekulle ilmoittaa jonkun matkan liian lyhyeksi, niin hän väsyy kahta vertaa enemmän; tämä luultavasti tulee siitä, että yhä levottomasti toivoo pääsevänsä perille. Minä olen myös liian lyhyeksi ajatellut sen tien, jolla elämäni tarkoitus on saavutettava. Niittäessä täytyy vaan ottaa lyhyitä askeleita ja suoraan eteenpäin.
Ja kun hän siinä kuulusteli, niin kuuli hän Kreetan laulavan muun muassa näinkin: Nuku, nuku nurmilintu, Väsy, väsy västäräkki, Väsyy, väsyy äitisikin Lesken lailla laulamasta, Kohta täytyy kaksi vuotta, Eikä Jaska vielä tule, Nuku, nuku nurmilintu, Väsy, väsy västäräkki j.n.e. "Aha", ajatteli Olli. "Jaaran Jaskaako sinä odotatkin? Mutta menen minä sisään kuitenkin".
Rouva Sinikka on nyt maailmannainen, joka elelee Europan suurissa kylpypaikoissa yhdessä Pajalan herran kanssa. Jos jompikumpi heistä väsyy toiseensa, tai jälkimäisen omaisuus loppuu, on hän heti valmis toisen ottamaan. Teatteriin ei hänen halunsa hehku enää.
Mikko rupesi jäämään muista. "Kas Mikkoa, huonoa miestä!" sanoi Pekka renki pilkallaan. "Joko väsyy mies näin pian?" Tämä oli kipeä loukkaus ylpeälle Mikolle. "Mokomiakin miehiä!" tiuskasi hän. "Hiihdettiin sitä ennen Aunuksessa vuorokausikin umpeen, uupumatta. Luulettepa jo joitakin olevanne". "Niin, mahdoit Aunuksessa kaalullakin ajella; kukapas sitä oli näkemässä?
Yli' usvan kirkas päivä Sen alla synkkä yö: Pimeessä parkuu kansa, Kun peikko julma lyö. Ja horjuellen kurja Käy kansa kuolemaan, Vaan peikko sitoo, nauraa, Ja hosuu uhriaan! Voi tuskaa toivotonta! On kansa raivossaan: Toisensa murhaa toinen Ja peikko nauraa vaan! Veriinsä väsyy kansa Ja kärsii, odottaa: Yö epätoivon peittää Niin synkkää kuolemaa!
Tosin istuu Balakitg pilvissä ja pudistaa pitkiä kiharoitansa, jotta myrsky puissa pauhaa, mutta lapsi lepää äidin sylissä, eikä tarvitse tuulta peljätä. Ei, ei! Kohta tyyntyy tuuli ja puut seisovat liikkumattomina, sillä Balakitg väsyy kiharainsa heiluttamiseen. Pian odottaa Savina niin iloisena, niin iloisena, miestänsä kotiin. Hän koristaa hiuksiansa kukilla, niin punaisilla.
Kun hän näkee tai luulee, ettei itse voi enää edetä mihinkään, hän sanoo: ihminen ei voi enempää tietää. Sillä tavalla hän on tyydyttänyt sielunsa tarpeet ja luulee tyydyttävänsä toistenkin tarpeet. »Olkaamme rauhalliset, me emme voi mitään tietää, siinä kylliksi!» Tähän jäävät ne, joiden järki väsyy, joilla ei ole sitä runollista vaistoa, joka veisi heitä edemmäksi.
Miettiessä työtä jo luulee kotkana liitelevänsä ilmassa; luulee voivansa siirtää maapallon radaltaan mutta kun työ on pantava toimeen, niin jo heikkenee ja väsyy. Minä ai'oin rohkaista häntä, mutta hän viittasi kädellään ja koottuansa kaikki piirroksensa hän heitti ne sohvalle. Jos olen kärsivällinen, niin minusta tulee jotakin, lausui hän parrassaan: joll'en, niin jään keskeneräiseksi.
Molemmat vaipuivat he katselemiseen ja olivat kauan aikaa vaiti. Tuuli vain yhtämittaa humahteli tapulin rakennuksissa. Oletteko huomannut, sanoi sitten Elli, kuinka yht'äkkiä, kun avaroita näköaloja katselee, ei tee mieli puhua, vaan ikäänkuin väsyy ja vaipuu äänettömyyteen? Eikä henno lähteä pois ... on vain ja katsoo. Ylioppilas ei näyttänyt kuuntelevan, mitä Elli sanoi.