Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
"Sopiiko kenraalin syödä voileipää, kuin vihollinen hyökkää päälle?" muistutti kapteeni nurisevan näköisenä. "Kyllä, herra kapteeni", niinhän Sandelskin teki, vastasi toinen soturi rohkeasti. "Vääpeli ei saa siinä seista viisastelemassa, vaan käyköön pian komentamassa päällikköä marssimaan pois ruokakaapilta", virkkoi kapteeni oikein mahtavasti. "Se tapahtuu heti", vastasi vääpeli.
Miesten pitää näyttää iloisilta. Käske niin!» »Minä kuulen ja tottelen», vastasi vääpeli, sydän levottomana, ja riensi täyttämään käskyä. Ruhtinas Galitsin. Tanssi vilkastui, ja sen kestäessä lähestyivät Galitsin ja Buturlin. Ensinmainittu oli 38 vuoden ijässä.
Vääpeli, joka oli ensimmäisnä linnan muurilla, arveli täydellä syyllä, että sellainen vaatimus olisi kovin häpeällinen, ja sieppasi kuin sieppasikin patterilta lumipallon, jonka hän lennätti ihka suoraan tuon ylpeän turkkilaisen otsaan, niin että lakki lensi pois päästä ja turkkilainen lähti käpälämäkeen minkä kerkesi. "Tuohan on vastoin kansain oikeutta!" huusi Dshingis-Khan vihoissansa pihalla.
Klaus oli ensimmäiset ukon lauseet kirjoittanut, kun hän sattui katsahtamaan ulos. Kynä ei enää lähestynyt paperia. Klaus oli nähnyt ylioppilaan, joka majuri sen kamarissa asui, vaahtoisella hevosella tulevan ratsastaen kartanolle. «Häh! Joko sen kirjoititte?« kysyi vääpeli.
Talolan ukko, joka kaukaa on sukua vääpelin kanssa, perii kaikki «. «Hän on siis kuollut, tuo vääpeli, jonka hengen minä kerran pelastin?« sanoi Johannes, joka kummastellen oli kuullut paroonin juttelevan vääpelin omituisesta taikauskosta. «Niin, kuollut samana ehtoona, jona Turku paloi«, vastasi Klaus.
Pataljonamme komentaja översti Sundman, sanoi: "kolmannen komppanian vääpeli, ottakaa ja kantakaa lippua niin kauvan kuin lipunkantaja saapuu paikoilleen". Minä tartuin paikalla ilomielin lipunvarteen ja kannoin sitä vähän matkaa eli noin pari virstaa, kunnes lipunkantaja itse saapui paikalle ja rupesi toimiinsa jälleen.
»No, sitte minä olen paras, sillä minun komppaniani on sukkelin», huusi Ivan. »Ell'ei minun väkeni olisi sukkelampi», intti Petter. »Minä», väitti Ivan, »voin todistaa, mitä sanon. Pavel, lennä kuin salama, kutsu vääpeli tänne komppanian kanssa. Heti paikalla! Muuten saa hän huomenna selkäänsä.» »Kola!» käski Petter. »Lennä! Juokse tuomaan minun komppaniani! Heti!»
Samassa tuli syrjäovesta tyytyväisennäköinen, kiiltävänaamainen vääpeli, tupakin savustamilla viiksillä, loistavat ansionauhat hihoissa. Hän kääntyi ankarasti vartijan puoleen: Kuinka on tänne laskettu? Konttoriin... Minulle sanottiin että tirehtööri on täällä, sanoi Nehljudof ihmetellen sitä levottomuutta, joka ilmausi vääpelissäkin.
Sinä et näy huomaavan omaa hyvääsi. Ajatteles, tuossa paikassa tulee hänestä vääpeli, ja arvaas, mikä korkea arvoaste se on, ja kuinka ryhdikästä on kulkea vääpelin sivulla hänen rouvanansa. Ja ajatteles että hän vielä rakastaa sinua, todellakin, mikä erinomainen onni!" "Jaa, oikein autuus! Vaan nyt näillä puhein ei siitä kaupasta tule mitään.
Vääpeli ei kuullut muuta kuin ensimmäiset sanat. Hän nousi, hänen huulensa sinertyivät yhä enemmän. «16 vuotta takaperin, kun olin 66 ikäinen, sairastuin minä, luulin tohtorin avun mitättömäksi, lupasin sieluni pelastukseksi tulevassa elämässä tavarani. Häh! Lupasin tavarani pitäjän köyhille. Vaan minä paranin. Häh! Kirjoittakaa minun testamenttini; minä annan kaikki köyhille.
Päivän Sana
Muut Etsivät