Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Minä en ole päätöstäni katuva vastasi hän. Sitte, poikaseni, olen sinuun tyytyväinen! Mitä salaisuuksia isällä ja Freedrikillä on? kysyi Meeri, pistäen uteliaana pienen pystynenänsä esiin isänsä olan yli. Me olemme salaliitossa Jannen tulevaisuuden hyväksi. Freedrik on juuri tänään pannut ensimmäisen perusrahan hänen koulunkäyntinsä varalle. Oikein ilosanoma! huusi Meeri.
"Asia on nähkääs niin, herra Laval", sanoi hän kääntyessään takaisin ja tekeytyen toverilliseksi, "että te minulle tekisitte hyvän työn jäädessänne tänne puoleksi tunniksi." "Miten niin?" kysyin uteliaana ja epäilevänä.
Ja kun neiti Smarin näytti uteliaalta ja lempeältä, niin Miina ilmoitti että Esteri oli juuri saanut siltä uskolliselta, kelpo pojalta kirjeen. Miina olisi sanonut nimenkin, vaan kun ei muistanut! »Ihan kielellä pyöri», sanoi Miina ja koetti muistella. Ja neiti Smarin uteliaana odotti. Kirje oli Juholta.
Niin minulle on aina käynyt, että kun olen onnen korkeimmalla kukkulalla olevinani, niin silloin sieltä luiskahdan alas kuin lumi puun oksalta suvisäällä. Minä sanoin, että »niinpä on minunkin useimmiten käynyt.» Onko herrallekin niin käynyt? No, samahan taitaa olla kuninkaan kuin kerjäläisenkin. Mutta kuinkas teidän sitten kävi? kysyin minä, uteliaana tietämään enempää tuon miehen elämästä.
Hän alkoi sitä selailla kiihkeästi, kuumat veret kasvoillaan. »Mitä sinulla siellä oikein on?» kysyi emäntä, kohoten istualleen. »Odota vähän», puheli Keskitalo. »Minä luulen että minulla nyt on jotain.» Ja hän taasen selaili. Piti sormia toisten lehtien väleissä, toisista etsi, tuijotti eteensä, raapi korvallistaan, ja yhä selaili. Näin teki pitkän aikaa, emännän uteliaana odottaessa.
Mutta minä sanoin: 'Toivon, että olette onnellinen. Hän katsoi minuun uteliaana. 'Sanokaa minulle, oletteko onnellinen? kysyin. »Hän käski kuskin ajaa ja kirosi julmasti mennessään. Eihän hän antanut minulle edes kymmentä senttiä, jopa sitten kotia ja osakkeita. Siinä sen nyt näet, rakkaani, että isäsi katupojanelämä ei ole vailla pettymyksiä.»
Oli neljäs päivä Rikbergin lähdettyä. Arnold tahtoi tavata Esteriä. Tämä meni uteliaana ja peläten Arnoldin huoneeseen. Nyt ehkä pyydän sinulta liian suurta palvelusta, mutta ehkä se on viimeinen, jonka tarvitset minua kohtaan täyttää, sanoi Arnold. Mikä se olisi? Joulu on niin lähellä, enkä minä itse mihinkään kykene, lähde sinä jouluostoksille kaupunkiin. Minäkö?
Kun sitte nuorin tyttö Henriikka, jota pidettiin rikkaimpana kaikista kolmesta, uteliaana ojensi esiin vapisevan kätensä, tarkasti mustalaisakka tuota rumanpuoleista tyttöä terävin, tutkivin katsein, joka näkyi tahtovan tunkeutua tytön suuriin ihmeellisen tummansinisiin silmiin.
Riikinkukko astuskeli uteliaana tulijalle vastaan; pääskyt lentivät liverrellen ilmassa, muuta elävää olentoa ei näkynyt hiljaisessa pihassa, muuta ääntä ei kuulunut. Puiden korkeissa latvoissa, jotka näkyivät ulkohuoneiden kattojen yli, leikitteli punertava iltarusko. Levottomuuden ja aavistavan toivon ennen kokematon, outo tunne valtasi kreivin.
Melkein entisellään oli Jaakon asia ja alkoi taas jännittää. Hän ei tahtonut malttaa odottaa iltaa ja lahjojen aikaa. Heti kun joulukuusi oli sytytetty, hän meni ulos lahja kainalossa hyvin salaa, mutta viskattuaan sen, tuli hän heti itse jäljestä uteliaana näkemään ja kuulemaan. Esteri otti lahjapaketin lattiasta ihastuneena, kun oli niin sievä laatikko.
Päivän Sana
Muut Etsivät