Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Tällä kertaa ne eivät olleet kukkain, vaan ihmisten ääniä. Ruusu tuli uudestaan uteliaaksi. "Mitähän, jos taas katsoisin! Enhän ole koskaan oikeastaan nähnyt, kuinka ihmiset seurustelevat." Ennenkun itse huomasikaan, oli ruusu jo aivan toiselta puolella. Nytpä hän vasta kummia näki! Täällä oli komea korote, jonka keskellä oli hieno sametilla päällystetty verhopäällinen jakkara.
Varmaan tukehdun, tai tulen hulluksi, jos tätä kauvemmin kestää. Sentähden tuumailin, että TEUVO. Sanokaa pois! MAIJU. Voi, se on niin uhkarohkeata, niin tavatonta TEUVO. Teette minut oikein uteliaaksi. MAIJU. Pelkään, että ajattelette minusta pahaa. TEUVO. En, kunniasanalla: en. Mutta joutukaa nyt! MAIJU. Kun saisin sen kieleltäni. En ole vielä koskaan näin ujostellut TEUVO. Uskallanko arvata?
En minä mitään jumalaa usko, vaan kaikki riippuu minusta itsestäni, vastasi Gabriel, ja Henrik ihmetteli, että hänellä oli vastaus näin kohta valmiina. Henrik tuli hyvin uteliaaksi. Etkö yhtään mihinkään, et mihinkään, kysyi hän. En. Mutta kuinka sinä sanot, että kaikki riippuu sinusta itsestäsi?
Siinä hän unohti peilin edessä laittautuessaan sen päätöksensä, ettei mene sisään vieraiden luo. Tuli uteliaaksi saada nähdä, millaiset kasvot oli ylioppilaalla, sillä niitä hän ei ollut katsonut. Hän hyräili siinä, palmikoi tukkaansa ja näki Runebergin »Hannan» pöydällään... Paiskasi sen puoleksi leikillä kiinni...
Toinen myönsi: En minä... Mutta vallesmanni on puhunut, kun isä oli siellä lannan ajossa, ja se oli vain rautalankaa myöten mennyt ihan joka paikkaan. Menikö sinnekin läävään, jossa isäsi loi lantaa? sotkeutui Otto. Meni... Ihan joka paikkaan, ja sitte oli vain vallesmanni sanonut, jotta halloo. Mitäs se on se halloo? tuli jo Otto uteliaaksi. Toinen kehasi umpimähkään: Se on hyvin hyvää.
Taasen tuo harmillinen, salaperäinen "hm". Tiedätkö, sinä teet minut uteliaaksi. Sanoit nuo sanat "liian vapaasti" niin kummallisella äänellä, että minusta tuntuu niissä piilevän jotakin, jota en ole käsittänyt tähän asti laisinkaan. AHR
Rakennuksessa oli valtavan korkea, keltainen lankkuaita. Tuli joku työläinen ... ja Sakris kysyi, mikä tämä talo oli. Mies vastasi: Pelastusarmeijan turvakoti. Niin, nythän Sakris sen muisti: täälläpäin oli sekin. Tämä tieto teki hänet ikään kuin iloiseksi ... ja uteliaaksi. Vielä sai hän kuulla, missä herra Suomenvaara asui: juuri Pelastusarmeijan talon takana, pienessä huvilassa meren rannalla.
Mutta mitään hän ei saanut kuulleeksi eikä väjyneeksi. Ja kumminkin oli aamulla kahdesti viikossa kauniit kukat aina kaivolla, ja niiden ympärille käärittyyn paperiin oli aina kirjoitettu hiljainen huokaus: Armas Marietta! Mutta tuohan nyt voi tehdä kylmäkiskoisimmankin uteliaaksi. Vaan uteliaisuus tulee lopulta sangen tuskalliseksi. Neljäs harmi. Kina kinasta.
Se erinomainen asia, minkä Helena setän ja tätin suhteen tuli kuulleeksi, oli, että he olivat yhä "rakastuneet" toisiinsa. Helena oli kahdestikin kuullut aikaihmisten sitä sanovan, ja tuli hyvin uteliaaksi tietämään mitä se merkitsee.
Ukko kävi uteliaaksi, tarttui käteeni ja talutti minun asuntoonsa, harmitellen kansalaistensa tarpeettoman pelvon tähden, kun he lähtivät käpälämäkeen ensimmäiset vieraat kasvot nähdessään, ikäänkuin olisi pyrstötähti heidän eteensä pöllähtänyt. Tultuani huoneeseen pyysin minä heti lasillisen raikasta vettä sammuttaakseni janoani.
Päivän Sana
Muut Etsivät