Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
»Ilman aikojaan.» Jori tuli uteliaaksi. »Olinko minä jollain tavoin tyhmä?» »Eei sinne päinkään, omaa hupsuuttani vain nauran!» selitti Elsa ja rupesi muusta puhelemaan nousten kiveltä, johon oli istahtanut. Ja he lähtivät kävelemään takaisin. Jori uteli vieläkin, mitä se oli, jolle Elsa oli nauranut, ja erotessaan sanoi, että hänen pitää se vielä saada tietää. Elsa jäi pahoilleen siitä.
Riikka tuli uteliaaksi, kiipesi hiljaa penkille ja veti kengät esiin. Oi, niin kauniit kengät! Näin koreata ei hän ollut koskaan ennen nähnyt. Ne ovat liian pienet äidille, ne ovat varmaankin minua varten tehdyt! Sitte koetti hän kenkiä. Niin, vähän liian isot ne olivat, mutta sitte ne eivät purista varpaita. Oi, miten hienoa!
KAUPPANEUVOS. Totta kai! KERTTU. Tietysti, tietysti! TOINI. Minäkin jo tulen uteliaaksi. ROUVA OKSMAN. Voi, minun päiviäni! Mutta vastatkaakin sitten itse seurauksista. KERTTU. Kyllä, kyllä. KAUPPANEUVOS. Ne tulkoot kaikki minun syntisen pääni päälle. ROUVA OKSMAN. No, kuulkaa sitten: Hän oli viftaamassa eilen illalla. KERTTU. Ooho? Vai on hän sitä sorttia. Eno, eno!
Ehkä se on kirkon ruunu, ivasi isä. Jos lienee, arveli Pekka, mutta oli jo tullut uteliaaksi ja aikoi koetella lamppua. Ei sitä koetella tarvitse pitää se uskoa koettelemattakin. No, no en minä häntä tahdokaan, sanoi Pekka vähän vapisevalla äänellä ja vetäytyi penkilleen ovensuuseinälle.
Toihan tuo ensi vuosina paperia kauppamiehestä ja laitteli nokikynällä huoneiden, puitten ja ihmisten kuvia, selitti emäntä, joka oli tullut saapuville. Ne on niitä joutilaan töitä mitä lienevät, sanoi siihen isäntä välinpitämättömästi. Mutta ystäväni oli tullut uteliaaksi ja kysyi, eikö niitä saisi nähdäkseen.
"Olin tullut uteliaaksi, sanon minä, ja sinne sitä kiidettiin". "Eikö tämä ole vielä hurjempi kuin isänsä! ... menee suin päin mustille, tietämättömille vuorille!" ... "Kaahittiin sitte 5 tuntia ylöspäin kivikkoa ja nelinkontin äkkijyrkkiä.
Minä, joka sen salaisuuden hyvin jo silloin tunsin, voin sulle mainita, että koppaan oli kätketty Pallas-Athenan kuuluisalle kaupungille aiottu kuninkaan alku. Minä, joka itse olin ennen ollut nainen, kävin uteliaaksi näkemään, mitenkä nämä naiset voisivat tämmöistä koetusta kestää, ja kätkeysin jalavan tuuheisin lehtiin, odottaen, mitä tuosta tulisi.
Ja niitä on asuttuja maailmoita muitakin kuin tämä; vieläpä paljon suurempiakin kuin meidän maapallomme. Ihan hurjaa on ajatella, ettei olisi mitään jumalaa, joka johtaa kaikkea. Johtakoon vaan, mutta minua ei johda kukaan muu kuin minä itse. Henrik alkoi tulla jo itsensäkin vuoksi uteliaaksi, sillä tämä oli juuri hänen omaa kysymystänsä, jonka edessä hän paraikaa oli kahdenvaiheella.
VIKTOR. Elä leiki tulen kanssa! SYLVI. Mitä sinä tarkoitat? En totisesti ymmärrä, en luotua sanaa. VIKTOR. Etkö ymmärrä? No hyvä! En minäkään tahdo häiritä sinun rauhaasi. Taivas varjelkoon! SYLVI. Vai niin! Sinä aijot ruveta tässä salaperäiseksi! VIKTOR. Ei, ei, ei se ollut mitään. Ei kerrassa mitään. Minä minä tahdoin vaan tehdä sinut uteliaaksi. SYLVI. Eläpäs valhettele, kuule!
Sinun ei tarvitse sen vuoksi tulla uteliaaksi, sillä ne ovat menneisyyden asioita eivätkä koske minua eivätkä sinua." Ylimmäinen hovimestari ja edeskäypä, jotka kutsuivat pöydän ääreen, keskeyttivät tämän keskustelun, ja pian kuningaspari vieraineen virui juhla-aterialla.
Päivän Sana
Muut Etsivät