Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Mutta sieltä edempää näkyi kaikki kuin usvan takaa, epäselvänä, häilyvänä: yksi sääri siinä selvästi roikkuili, kalossi on jalassa, mutta kenen jalka se oli, siitä ei saanut selvää ei vaikka... Ja muuan oli paitahihoissaan, vaan ei näkynyt päätä, liekö ollutkaan.
Albert tempasi pyssyn olaitaan, viritti sen hanan ja valmiina ampumaan lähti sinnepäin, mistä äänet kuuluivat. Näin hän tuli kulkeneeksi samaan suuntaan, josta hän äsken oli tullut. Itsessään hyvinkin valoista keskiyötä, joskin se nyt oli usvan samentama, virkistytti samassa raikas tuuli, joka alkoi hälventää sumua metsän ahopaikoilta.
Tämä hyväksyttiin, ja Julian hieno, lännetärmäinen olento katosi provessorin viittaan, jonka tyttö nauraen kääri ympärilleen. Ja eteen päin matkustimme yön pimeyden ja usvan lävitse. Tämä ehkä oli kuitenkin vähän hullusti asetettu, ajattelin sitten.
Mutta eipähän illalla nähty, vaikka yö oli jo pimeimmällään, kun vielä valvottiin. Ette sitä huomanneet. Kyynärän korkuinen usvan untuva peitti jo joen meidän asettuessamme maata. Yön kuluessa se on kohonnut noin korkealle. Aaro viittasi nyt kahteen kentällä makaavaan loheen ja sanoi: Tuossa niitä on taas kaksi joessa yötään viettänyttä lohta.
Lauri oli seisomassa ja kaikesta nähden korkeimman innostuksen vallassa ylistäessään maalaiselämän ihanuutta. »Te olette varmaan runoilija!» lausui emäntä. Ja kun Lauri näytti joutuvan hämilleen, emäntä laskien kätensä kirjojen päälle, jatkoi: »Minä rakastan runoilijoita! He värittävät elämän niin kuin aurinko harmajan usvan pilviksi.» Esteri katsoi silmät suurena.
Mutta miten se tuollainen voi syntyä. Asia on luonnollinen, sanoi Aaro. Korvessa oleva taivaanikuinen routa synnyttää yöllä kylmän ilman ja siitä tulee usva. Ylhäällä olevan lämpimän ilman raja on niin jyrkkä, että usvan selkä jää noin tasaiseksi. Näette, kun aurinko joutuu ilmaa enemmän lämmittämään että usvan täytyy tasaltaan painua alas ja hävitä, kunnes aurinko on iltasella mennyt mailleen.
Vähitellen tuosta vaihtuu vuodet pitkät puuttehen, öisen usvan lailla haihtuu, päivä koittaa jällehen. Taivas avaa akkunansa, hedelmänsä jakaa maa; äiti saapi lapsiansa puutteetoinna kasvattaa. Varttuneina maailmalle töllin lapset kulkevat, nukkumahan nurmen alle toiset taasen muuttavat. Suojanaan on eri teillä elämän ja kuoleman äidin rukous ollut heillä, kallis sana Jumalan.
Niin tuonne kuorin loukkoon istahdin Ma vihdoin viereen pylvään, jossa vanhat Vihertynehet vaskivarukset Ja voitonsaaliit, lipunsiekaleet, Nuo urhouden muistot, riippuvat. Ma viistoon pyhän Olavin kult'arkust' Unehen vaivuin; levoton mun oli Uneni, surullinen. Sillä kaiken, Mi täällä tapahtui, mä ikään niin Kuin kautta himmen usvan näin.
Taivaan ja meren vesi yhdistyivät toisiinsa sumussa muutamain kaapeli-pituuksien päässä laivasta. Ilma oli lyijynharmaa, ja muutamia lintuja lentää suhki kiljuen usvan läpi. Kello 10 aikana nähtiin oikealla puolen keulaa kolmimastoinen parkkilaiva, joka meni myötätuulta, mutta jonka kansallisuutta ei voitu eroittaa.
Silloin oli juuri puoliyön juhlahetki silloin valahti kirkas valkeus, joka halkaisi harmaan usvan ja silmänräpäykseksi kirkasti öisen maailman: Taivas aukeni ja Joulunenkeli lähetettiin jakamaan taivaan lahjoja kuolevaisten asuntoihin. Kirkkaasti säteili taivahisen kruunu ja autuuden valokehys kiehkuroitsi kiharaista päätä.
Päivän Sana
Muut Etsivät