Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Vuonna 1539 meni kreikkalainen piispa, erääseen hyvään ystävään ja tuttuun luottaen, turkkilaisten saattamana sisään, mutta uskottomat turkkilaiset pettivät hänet ja vaativat häntä kääntymään islamin uskoon, ja, kun hän ei tahtonut luopua omasta uskostaan, surmattiin hänet. On muitakin samankaltaisia tapauksia. Eräälle ameriikkalaiselle se sitä vastoin ei onnistunut.
Minä jätin hyvän vanhuksen, joka lempeästi koetti lohduttaa minua, siihen uskoon, että luulin jonkun aaveen todellakin minua peljättäneen, sekä käskin hänen vaan mitä vahvimmin sulkea ikkunanluukut. Sitte lukitsin kaikki ovet ja menin ylös kirjastoon. Minä tunsin itseni hyvin väsyneeksi.
Kuin tapahtui se? Ken hän on? Ken sinä? IMOGEN. Min' olen tyhjä; tai, jos mitä oisin. Parempi tyhjä ois. Tää herrani Ylevä, uljas oli brittiläinen, Nyt vuorelaisten murhaamana tuossa. Ah! Toist' ei ole moista. Idät, lännet Sais käydä, paikkaa pyytää, koittaa monta Ja hyvääkin, ja uskoon palvella, Ei löytäis moista herraa.
Tämä merkillinen tarina oli juurtunut syvälle Aztekien kansakunnan uskoon, eikä keisari Montezumakaan epäillyt ennustuksen toteutumista. Ja siinä oli perus-syy hänen pelkoonsa, kun nyt sanoma tuotiin valkoisten vieraiden tulosta maahan, siinä syy hänen erinomaiseen vieraan-varaisuuteensa, jolla hän koetti saada heitä hyvällä lähtemään tiehensä.
Vaan kartanon kynttiläkruunut ne hohtaen leimuilee ja vahtovat samppanipullot ujon rintaa rohkaisee, yhä hehkuvi posket, uhkuu naisrinnat täyteläät, yhä riemuitaan elämästä, siell' ovathan nuorten häät! "Totuutta huudat yhtenään, totuutta toimeen, elämään, totuutta uskoon, rakkauteen, totuutta käytökseen!
BELARIUS. Ja syytä Ei muuta sen jo kuulitte kuin että Kaks konnaa, joiden väärät valat tahri Mun puhtaan kunniani, Cymbelinen Sai uskoon, että roomalaisten kanssa Liitossa olin. Näin maanpakoon jouduin, Ja vuotta kaksikymment' on tää tanner Ja tämä vuori maailmani ollut; Tääll' elin kunnon vapaana, ja maksoin Taivaalle useamman hurskaan velan, Kuin ennen eläissäni. Ylös vuoriin!
Minä lupasin hänen isällensä, että lapsi kastetaan oman maansa uskoon. Hanki luterilainen pappi.
Hänellä oli nyt neljätuhatta markkaa. Ja niinpä suostui Kakkilaisen hylkimä Kaisa-Liisa nyt ukkoon. Molemmat he kääntyivät Sakarin uskoon ja elävät onnellisena, sillä ukko, niin oman sukupuolensa leppymätön vihollinen kuin hän onkin, on kunnon kansalainen ja yhtä uskollinen ja perinpohjainen aviossa, kuin siinä ammatissaankin, ja juuri siksi rakastaa häntä Kaisa-Liisa. Kului aika.
Viimeisen kerran, Inger Gyldenlöve, te pysytte siis horjumatta päätöksessänne? Minä en muuta voi. Ja neuvoni teille on: tehkää niinkuin minä. Jos on taivaan tahto, että Norjan on mentävä perikatoon, niin se menee, tuemme sitä tai emme. Ja sellaiseen uskoon pitäisi minun muka tyytyä? Minun pitäisi rauhassa katsoa syrjästä, nyt, kun hetki on tullut?
Sekin oli saatava uuteen uskoon, »tehtävä uudelleen». Mielialan sävy oli saatava sotaisemmaksi ja intoisemmaksi, jolloin se vasta vastasi hänen käsitystään isänmaallisista ja vilpittömistä lainkuuliaisuuden tunteista.
Päivän Sana
Muut Etsivät