Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Minua ilahuttaa että hengenvakuutusyhtiöt teitä miellyttävät ja minä soisin, että sama mielipide leviäisi mitä laveimpiin piireihin. Uskokaa minua, minä en puhu itsekkäisyydestä! Jumala varjelkoon minua siitä!
VOITTO. Minä tunnen itseni sangen onnelliseksi, nähdessäni työni hedelmät noin kauneissa käsissä. KUSTAA. Hän suutelee kättä. No, peijakas! LIISA. Valitettavasti kyllä enin osa meistä vaan pitelee sukkapuikkoja ja neuloja ja jos oikein korkealle pyritään, niin haetaan joku helppotajuinen romaani. Mutta uskokaa, Voitto, minua! ei kaikki ole semmoisia.
Anteeksi, keskeytti Aramis, minä olen puhunut, koska Porthos niistä itse puhuu, koska hän on kaikkia noita hellyydenseikkoja huudellut minun kuulteni. Mutta uskokaa pois, hyvä herra d'Artagnan, jos minulla olisi nuo asiat toisesta lähteestä, tai jos ne olisivat minulle uskotut, ei olisi mikään rippi-isä hiiskumattomampi kuin minä.
Paljastakaa kasvonne; en ansaitse nähdä olentoa, joka on jalompaa sukua kuin minä, mutta se tekisi minulle hyvää. Oppisin uskomaan. Uskokaa Jumalaan älkääkä ihmisiin. En ole enkeli, olen se, jolta näytän, köyhä nainen, heikko ja puutteellinen.
Ja hän hymyili niin alakuloisesti, hymyili niin viehättävästi, kyynelten vielä kimmeltäessä hänen silmäripsissään, että tämä hymy paljon enemmän kuin tuo outo surunpurkaus sai nuorukaisenkin silmät kostumaan. Uskokaa minulle, mikä teidät tekee levottomaksi! pyysi Paul. En paljon voi, mutta koko elämäni on teidän. Ei, vastasi markiisitar, ei nyt, ei kaikkea. Huomenna ehkä saatte kuulla enemmän.
Piispa kuollut! Oi, uskokaa minua, kaikki rauhattomuus kuolee hänen kanssaan. HOOKON. Mene levolle, Margareta; olet varmaan väsynyt matkasta. MARGARETA. Niin, niin! Tuhansin hyvää yötä, molemmat! SKULE HERTTUA. Hookon kuningas, me emme saata enään erota vihamiehinä.
Ah, kuulkaa, rouva hyvä, huudahti d'Artagnan, tarttuen hänen käteensä ja luoden häneen tulisen silmäyksen, kuulkaa, olkaa jalomielinen, uskokaa minulle salaisuutenne; ettekö ole jo lukeneet silmistäni, että sydämmessäni palaa ystävyys ja myötätuntoisuus teitä kohtaan.
Käteni mun sodast' estää, Se soihdun toki kantaa jaksaa. Mulle Se toimi uskokaa. Niin käyköön. Sulle Me kunniamme samass' uskomme. Nyt ijäisyyteen rauhass' säälikööt Kaikk' itseään. Tääll' yhtykäämme sitten, Iloisin mielin, tunnoin kirkkahin, Viimeiseen taisteluhun voimaa tuomaan, Maan, kuninkahan viimemalja juomaan. Eläköön Stålarm! Poikan' armas!
Jollette minua usko, niin uskokaa silmiänne." Näin sanoen Cethegus kääntyi nopeasti ympäri ja meni erääseen sivukäytävään, jonka suun hänen selkänsä oli tähän saakka peittänyt. Aivan käytävän suulla seisoi kuunnellen huntupäinen naishenkilö. Cethegus tarttui hänen käteensä ja kuiskasi: "Tule, tule nyt!" "En voi! En tahdo!" vastasi tämä vastustellen. "Minä kiroon hänet.
Häntä arvelutti aivan oudolle ihmiselle ruveta selvittämään niitä omituisia asioitaan. Friedrichin isä huomasi Georgin epäröivän mielen ja hän koitti rohkaista häntä puhumaan. "Kertokaa minulle vain suoraan ajatuksenne", kehotteli hän niin yhtaikaa herttaisella ja arvokkaalla tavalla, että Georg heti rohkasi mielensä. "Uskokaa minulle kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät