Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Meidän oppaamme oli, kuten sitten saimme kuulla, edellispäiväisen isäntämme, linnan nykyisen omistajan, serkku. Samoin kuulimme että tällä jälkimäisellä myös on suuria kaivantoja Uraalin vuoristossa ja että hän kuuluu Venäjän vanhimpaan aateliin. Vanha kirkko, jota hyvin harvat kuuluvat saaneen kunnian nähdä, sisälsi hienoja maalauksia ja hopeakaluja, joka kaikki osoitti suurta rikkautta.
Aasiast' on kansan alku, Syntypaikat Syyriasta, Sielt' on vanhat vanhempamme, Entiset elosijamme, Sielt' on siirtynnä sivuitse, Kautta Kaspian meritse, Urkenit Uraalin kautta, Laajan Laatokan sivuitse, Suomen synkkähän salohon, Tänne pakkasen pajahan, Erämaahan autiohon, Siihen itsensä sijoitit, Siinä itsensä enensit, Kasvattelit kansan juurta.
TYKO. Se ompi jalo näytelmä; Me näämme siellä sotajoukkoja, Niin jalkaväkeä kuin hevosilla Pois retkeilevän idän mailmoihin Tulessa, savussa ja jyskeessä ja vilkas kaiku läpi ilman kiitää. Niin viettää taivaan voimat pääsöämme Uraalin komeroista Suomehen.
Kolmen aseman nimestä: Eurooppa, Ural ja Aasia, tulee huomaamaan astuvansa toiseen maan-osaan. Ennenkuin laskeudutaan Uraalin juurelle, kuljetaan Nizhnij Tagilskin kautta, jossa kuuluisat Demidoffin kaivannot sijaitsevat. Kuinka suurenmoisia nämä laitokset ovat, voi ymmärtää siitä että väkiluku nousee niissä 30-40 tuhanteen henkeen.
Jos et näille joutaville Tahtoisi tutuksi tulla, Niin onpi iso-isämme Pojanpoikia enemmän, Joista voit valita kyllä, Joille kestihin kykenet, Jos vaan aika myönnyttääpi Sekä vatsa vallan suopi, Kulta käskeepi kululle. Ensiksi e'emmäs neuvon, Taluttelen taaemmaksi, Sipirian sille puolle, Uraalin ylängön taakse, Obin latvoillen osoitan, Ostjakkein omille teille, Voguulien vuotehille.
Jos et näille joutaville Tahtoisi tutuksi tulla, Niin onpi iso-isämme Pojanpoikia enemmän, Joista voit valita kyllä, Joille kestihin kykenet, Jos vaan aika myönnyttääpi Sekä vatsa vallan suopi, Kulta käskeepi kululle. Ensiksi e'emmäs neuvon, Taluttelen taaemmaksi, Sipirian sille puolle, Uraalin ylängön taakse, Obin latvoille osoitan, Ostjakkein omille teille, Vogulien vuotehille.
PAULI. Uraalin kaivannoista karkasimme Ja vaelsimme matkan ankaran Ja kotomaalle ehdeimme niin viimein; Täss' olemme nyt tuntemattomina Jo aikaelleet toista viikkoa. Mut miksi kertoelen tätä sulle, Jok' itse etunenäss' aina kuljit? TYKO. Kun taivas näkyi, tieni jyrkästi Helvettiin alas kääntyi. Hirmuista! PAULI. Sä etkö taida häntä unohtaa? TYKO. Hän kaunis on!
Mutta syynä siihen että ylitarkastaja kävi niin leppyiseksi, luulen olleen sen asianhaaran että olimme ainoastaan kahden kesken vaunussa pimeänä yönä Uraalin vuoristossa, sekä että hän hoksasi, jotta en ollut niin vähällä säikytetty. Kolmantena päivänä Tjumenista lähdöstämme, aamusella, saavuimme Permiin. Useampia höyryveneitä oli siellä täysin lähtövalmiina odotellen vain junan tuloa.
Niin, tosin oleskelimme puuttomalla arolla Siperiassa, mutta se miellytti meitä niin että hyvin käsitän miten eräs suomalainen virkamies Helsingissä, joka oli nähnyt päivän valon ja kasvanut Uraalin arolla, voi sanoa: "Sen vuoksi että olen temmattu sieltä, tunnen itseni vaan puoli-ihmiseksi." Kirgiisit.
TYKO. Niin; mä näen, Vaan uskoa en tahdo mitä näen. PAULI. No, silmäm' harhailee. Me istumme Uraalin kaivantojen syvyydessä Ja kodost' uneksumme kaukaisesta. TYKO. Ei! Tornivuorella me seisomme. Ja tuossa toivon ompi valtakunta. Käy, tuuli vapaa synnyinlaaksoista, Käy, riehu, ilostasi hurjapäänä Ja siipes ihanasti jähdyttäköön Tät' otsan ihanata polttoa!
Päivän Sana
Muut Etsivät