Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Silloin paavikunnankin täytyi kukistua. Mutta emme sentähden saa unohtaa, mitä jaloa virkaa se kerran oli täyttänyt, mitä yleviä aatteita se oli kannattanut. Jo kristikunnan ensimmäisistä ajoista saakka oli Rooman piispalle myönnetty joku arvon etevyys länsimaiden seurakunnissa.
Arvidista hän oli vaan kuullut, että hän murtuneena oli palannut Italiasta, ja hymyilyllä, jota eivät enkelitkään voi unohtaa, luki hän sen kirjeen, jolla Arvid päästi hänet valastansa vapaaksi, valasta, jota Hedvig ei kaiken maailman aarteidenkaan hinnalla tahtonut unohtaa.
"Justinianus", sanoi hän vihdoin. "Osoittaakseni sinulle, että voin unohtaa henkilökohtaisen vihan, kun valtakunnan etu on kysymyksessä, ja saadaksemme oikean miehen siihen toimeen ehdotan siihen erään vihollisistani: Petroksen, Narseksen serkun, prefektin opintotoverin, viekkaan kaunopuhujan lähetä hänet."
"Mutta", huudahti keisarinna koetellen äkkiä kaulaansa, "pääasian olimme unohtaa. Taikakaluni, Mercuriukseni. Antonina, ole hyvä ja anna se minulle. Se on tuolla." Tämä meni nopeasti noutamaan parasta matkatoveria, pientä kultaista Mercuriusta, joka riippui silkkinauhassa keisarinnan vuoteen vieressä.
Korkea juhla, ihana ilta Oljilla kultasil, Valossa valkeen, ilosen liekin Sumusen yösen kohdus! Ken sua taitaa unohtaa? Ken sun virttes kaikunaa? Ken lapsukaist äitinsä helmas Vajassa Bethlehemin? Metsään keltakiharainen impi Asteleevi kanervaisel maall; Kohden taivast otsa puhdas välkkyy, Katsannossa onpi tyyneys.
Kohta, kohta jumalat suuttuu, maailman muodot murtuu ja muuttuu! Mut lapset nuoret näkee nuorta unta, he marjatiellä käyden laulelee: ei mikään peloita, ei pahaa tee, on kaunis, kirkas Luojan luomakunta! Näin lapset nuoret näkee nuorta unta. Jaloin uupuvan raskain suurkaupungin katuja polen, ma unohtaa tahdon, miten orpo ja onneton olen.
Ja taas sydän samaten kuohahtaa ja paisuu. Se pelottaa, se kauhistuttaa, se tekee kipeätä. Mutta ihanasti menee mieli tainnuksiin ja unohtaa kaikki kaikki Ja pian, vielä samana iltana, Helena tuli vakuutetuksi, että niin, juuri niin Georg ajatteli. Tämä oli heidän kihlauksensa. Helena tulee täysikäiseksi.
Ja seurasin sen kulkua aamun noususta päivän laskuun, katsettani siitä kääntämättä. Yöksi vedin terälehteni umpeen, mutta uuden aamun noustessa jälleen näin aurinkoni silmästä silmään ja taas join elämää sen hehkuvista säteistä. Ja niin muuttui elämäni sulaksi nautinnoksi ja minä aloin unohtaa, että kaipuuni olikaan paitsi valoa vielä jotain irtautumista tarkottanut.
"Se ei ole muuta kuin luonnollista", jatkoi hän kiireesti ja hänen äänensä vävähti kummallisesti sekä ylpeydestä että nöyryydestä; "se ei ole muuta kuin luonnollista, että lapsi kovemmin mieltyy teihin kuin minuun, Miss sillä hänen isänsä oli, näetten, oikein jalo mies, kun ensin opin häntä tuntemaan ja pojan täytyy ennemmin tahi myöhemmin unohtaa minua. Kas niin! en minä itke sitä asiaa, en.
Olkoon tämä sanottu joksiki mietinnöksi, minkätähden Suomen kansa niin muinaisaikaan kuin nykyäänkin on yli monen muun kansan lauluihin harrastunut. Mutta jos on muutaki syytä tähän lauluhartauteen, niin ei saa unohtaa itseä kieltä, joka sanainsa sujuvaisuudella sitä paljoki puolustaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät