Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
*Rosmer*. Niin riemuitsithan sinä, Rebekka! Siltä minustakin näytti. *Rebekka*. Niin, minä riemuitsin hetkisen. Unohdin itseni silloin. Muinoinen reipas tahtoni pyrki taas vapautumaan. Mutta nyt sillä ei ole enää voimaa ei pidemmältä. *Rosmer*. Miten sinä selität muutoksen, joka sinussa on tapahtunut?
Tiedättekö, että nämä viikot ovat olleet hirveät, koska en tietänyt, miksi ette enää tullut, en tietänyt, olitteko petturi vai ei. Nyt sen kyllä näen, että olette minut unhottanut.» »Niin, tietysti. Enhän täällä nyt enää voi leikkiä laskea, kun menen muualle.» »Leikkiä laskea se on hirveätä! Ja minä rakastin teitä niin, että unohdin oikean tien!
"Suokaa anteeksi, herra pastori", sanoi hän, "että minä häiritsen teitä näin myöhään, mutta minulle tapahtui onnettomuus, kun matkallani ajoin kumoon pimeässä. Minä näin niin kirkkaan valon täältä ylhäältä, unohdin ohjakseni ja sitten makasimme sekä minä että hevoseni ojassa molemmat aisat palasina.
Minä sain kirjeen nuorelta ladylta, jossa hän sanoo Mrs Cameron'in olevan vähävoimaisen tänään, mutta toivoo hänen sen verran paranevan, että hän voi tulla vähän myöhemmin iltapuolella." "Saanko luvan kysyä kuka on Mrs Cameron?" "Ah! vallanhan unohdin että olette muukalainen täällä. Mrs Cameron on se täti, jonka luona Lily asuu. Eikö Lily ole kaunis nimi?"
Ensin opettelihe sillä isäni soittamaan ja minä kohta opin perässä itsestäni, melkein ilman neuvomatta. Pian mielistyin vasta oppimaani yksinkertaiseen taiteeseni niin, että unohdin kaikki entiset lapsuuteni huvit ja vietin kaikki jouto-ajat sävelten maailmassa. Se loi minuun ikäänkun uuden hengen ja kohotti mieltäni aatteellisempiin ajatuksiin.
Koettaa vaan ajatella, ettei ole ketään katsomassa. HANNA. Vaikka niinkin. Kuule, siellä on vieraita eteisessä. MAIJU. Taivas! Täti Savén ja täti Emilia! Minä onneton, kun unohdin papan asian. Nyt minut paha perii ihan elävänä. HANNA. Mitä se on? Mikä sinulla on hätänä? MAIJU. Mene sinne ottamaan heitä vastaan. Kylläpähän kuulet mene, mene! Tästä mahtaa tulla kaunis soppa. Tervetultua!
Unohdin», Ione jatkoi. »Minun täytyy tulla sinun luoksesi», ja hän kulki penkkien lomitse sille paikalle, jolla Nydia istui, syleili häntä ja peitti hänen poskensa suudelmillaan. Nydia oli tänään tavallista kalpeampi ja entistä värittömämmäksi hän valahti, kun kaunis napolitar häntä syleili. »Mutta kuinka sinä, Nydia», Ione kuiskasi, »tiesit vaarasta, johon olin joutunut?
Ja nyt setä Petrovitschkin tuli, eli oikeammin hänen juoksiansa koira, joka oli mäyrän ja rottakoiran sekasikiö. "Hyvää päivää, Lents!" sanoi setä tultuansa kohta jälkeen, ja niinkuin vähän närkästyksissään. "Minä odotin sinua jo eilen. Unohditko sinä, että olin sinut käskenyt päivälliselle?" "Unohdin, minä unohdin peräti, sen täytyy tunnustaani".
Puuhaillessani vieraiden vastaanotossa ja sen epämiellyttävän vaikutuksen johdosta, minkä minuun oli tehnyt tuo työväenluokan filosofi, unohdin hänet kokonaan, vaikka tosin huomasin hänen läsnäolonsa parikin kertaa erittäinkin välkkeen hänen silmissään, kun hän kuunteli vuoroin yhden, vuoroin toisen papin puhetta.
"Enpä oikein tiedä itsekään", vastasi Dora vallattomasti, "nauran usein ilman mitään syytä ... mieleeni juolahtaa niin hullunkurisia ajatuksia..." "Silloin on parasta että koetat hillitä itseäsi", sanoi Eugen kylmästi, "muut ihmiset eivät voi nauttia sukkeluuksistasi yhtä paljon kuin sinä itse." "Niinpä niin unohdin sen", vastasi Dora yhtä vallattomasti kuin äsken.
Päivän Sana
Muut Etsivät