United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedättekö, että nämä viikot ovat olleet hirveät, koska en tietänyt, miksi ette enää tullut, en tietänyt, olitteko petturi vai ei. Nyt sen kyllä näen, että olette minut unhottanut.» »Niin, tietysti. Enhän täällä nyt enää voi leikkiä laskea, kun menen muualle.» »Leikkiä laskea se on hirveätä! Ja minä rakastin teitä niin, että unohdin oikean tien!
Riemuin tanssittiin Hei, hei! Jalkaa poljettiin. Hei, hei! Nyt vuorella rauhassa katsella voi Kun koittavi päivän koi. Oletko unhottanut, mitä sinulle vasta sanoin? Sinulla näyttää olevan hyvin huono muisti.
Eikä Helena ollut unhottanut hänen todellista osanottoansa, jota hän oli osoittanut onnettomalle vaimolle hänen nöyryytyksensä katkerimpana hetkenä. Selmer itse tuli hänelle vastaan ja näytti hyvin iloisella tavalla hämmästyneeltä.
Kansa oli tointunut ja unhottanut menneet huolensa. Illan suussa Tuomas lähestyy sitä kirkonkylää, jossa Elias viime vuonna oli hänestä eronnut. Tuskin oli hän ehtinyt saapua kylään, niin tuvan takaa hypähtää esiin tyttönen valkoisessa paidassa. Setä hoi, setä hoi! Poikkea meille. Tuomas tahtoi mennä ohi, mutta tyttö ei päästänyt, otti liepeestä ja kiskoi nauraen tupaan.
Mutta, huudahti Athos, mitä saakelia me ajattelemme, herrat! Oletko unhottanut jotakin? kysyi Aramis. No lippu, hiidessä! Ei suinkaan lippua voi jättää vihollisten käsiin, vaikka se onkin vaan ruokaliina.
Ellen minä siinä haaksirikossa, jonka sittemmin kärsimme, olisi kadottanut näitä papereita, olisin minä saattanut antaa näytteitä sikarunollisuudesta; pahaksi onneksi olen kuitenkin unhottanut kaikki tyynni paitsi allaolevat rivit, jotka vielä muistan ja joissa hän seuraavalla tavalla ylistää ulkonaista olentoansa: Oi armahain! Kuin ruoste rautaa kuluttaa.
Hesseninkin kuuriruhtinas palasi Leipzigin tappelun perästä valtakuntaansa, ja hänen kansansa, joka jalomielisesti oli unhottanut kaiken sen vääryyden, mitä hän sille oli tehnyt, otti hänet jälleen hallitsijaksensa. Otettuansa alamaisiltansa uskollisuuden valan, läksi kuuriruhtinas Frankfurtiin, missä hänen ensimmäinen toimensa oli kutsuttaa pankkirihuone Rothschildin päämies luoksensa.
Tämän hoitajattarensa vaivoja Descartes ei unhottanut, vaan osotti vielä täysi-ikäiseksi vartuttuaan kiitollisuuttaan häntä kohtaan antamalla hänelle elinkautisen eläkkeen. Kahdeksanteen vuoteensa asti sai poika vapaasti leikitellä; ei tahdottu opinnoilla eikä millään työllä rasittaa hänen ruumiillisia ja henkisiä voimiaan.
Katri tuli Turkuun. Eräs leskirouva oli hänen ottanut, luvaten orpoa kasvattaa omana tyttärenään. Hän piti lupauksensa. Vaan jo kuuden vuoden kuluttua seisoi yhdeksänvuotinen Katri taasen holhoojatta maailmassa. Pastori oli unhottanut hänen, rouvan perilliset eivät tahtoneet tietää hänestä, ja silloin oli Katri onnellinen, kuu erään leipurin luona sai asiatytön ammatin.
Iivana oli unhottanut kokonaan isänsä eikä ymmärtänyt, mitä hänelle sanottiin. Mikä isä? sanoi hän. Ketä hän kutsuu? Sinua käski jäähyväisille; hän on meidän tuvassamme kuolemassa. Lähde nyt, setä, sanoi poika ja veti häntä kädestä. Iivana lähti seuraamaan poikaa. Kun ukkoa nimittäin kannettiin tuvasta, oli valkea oljista lehahtanut hänen päälleen ja polttanut hänet.